Viikonloppu taas takana.
Perjantaina olin hammaslääkärissä. En kuollut tällä kertaa eikä edes sattunut... Mutta pitää mennä uudestaan :( Hammaslääkäripelkoni on suuri, pelkään tukehtuvani tai muuta kamalaa ja kipu lisää pelkoa. Siksi olen iloinen, että nykyinen hammaslääkärini on kärsivällinen ja ystävällinen ja osaa ottaa pelkoni huomioon.
Lauantaina olimme mieheni kanssa kylän hirvipeijaisissa. Ruoka oli ihan hyvää, hirvipaistia ja perunoita, lisukkeena lohta ja silliä sekä salaatteja. Olisin kaivannut jotain laatikoita, mutta hyvä näinkin. Jälkiruokana oli tietysti kahvia ja täytekakkua. Peijaisissa näkee aina paljon kyläläisiä, tuttuja ja tuntemattomia, pois muuttaneita nuoria ja pieniä lapsia. Niin oli nytkin ja se on melkein parasta tällaisissa kylätapahtumissa. Jostain syystä ei ollut fiilistä olla pitempään kuin ruokailun ja kahvittelun ajan, arpajaisissakaan ei tullut kuin yksi pieni voitto, joten lähdimme jo kymmenen aikaan pois. Sunnuntaina minulla ja toisella emännällä oli siivousvuoro talolla. Vähänpä järkytyin sinne mennessäni, vastassa oli juhlien jäljet... Peijaisia oli juhlittu aamutunneille asti ja pöytiin oli jätetty tölkit, pullot, lasit ja lautaset yöpalan syönnistä, pöydät oli paikallaan ja karaokevehkeetkin vielä kuin laulajia odottamassa. Normisiivoilusta tuli sitten vähän työläämpi, kun ensin piti raivata ennenkuin pääsi varsinaiseen lattioiden siivoukseen. Ihan kiva että on ollut kivaa, mutta olisihan paikkoja voinut siistiä vähän eikä jättää kaikkea paikalleen. En ollut iloinen...
Sunnuntaiaamuna oli pakkasta -8,5 Celsiusta ja kyllä tuntui kylmältä! Kuvat alla ovat siis eiliseltä. Tänään aamulla navetta-aikaan sateli lunta ja nytkin on maa pikkuisen valkoinen, ei voi sanoa ensilumeksi mutta melkein. Tuulee tosi kylmästi ja pakkasta on tänään vähemmän, tuntuu vain erittäin kolealta. Talven tuloa ei voi estää, mutta ei kai siitä ole pakko tykätäkään :(
Nuoruusteemasta vielä. Kaikki ei ole ihan niin mustavalkoista kuin viimeksi maalailin. Eikä poikaystäväkään ole se autuaaksi tekevä juttu. Nuorena sitä on vain niin epävarma itsestään ja olemuksestaan, että vastakkaisen sukupuolen ihailu ja kiinnostus olisi tehnyt aralle itsetunnolle tosi hyvää. Muuten nuorena olin erittäin luova, kirjoitin ja piirsin paljon, luin valtavasti kirjoja ja oli minulla monta hyvää ystävääkin, joiden kanssa vietin aikaa. Silloinhan ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä, ei ollut videoita ja teeveestäkin tuli vähän ohjelmaa. Kirjoitin "hakattavalla" kirjoituskoneella ja osasin vain haaveilla sähkökirjoituskoneesta...
Kahdeksantoistavuotiaana rakastuin mieheen, josta monien käänteiden ja muutaman vuoden jälkeen tuli aviomieheni. Unelmani siis toteutui. Muutenkin elämäni on ollut ihan hyvä, neljä lasta ja saan asua maalla, ajoittain olen ihan onnellinen :) Alla olevassa kuvassa olen mieheni kanssa hopeahääpäivänämme viime vuonna. Olen edelleen rakastunut <3
Perjantaina olin hammaslääkärissä. En kuollut tällä kertaa eikä edes sattunut... Mutta pitää mennä uudestaan :( Hammaslääkäripelkoni on suuri, pelkään tukehtuvani tai muuta kamalaa ja kipu lisää pelkoa. Siksi olen iloinen, että nykyinen hammaslääkärini on kärsivällinen ja ystävällinen ja osaa ottaa pelkoni huomioon.
Lauantaina olimme mieheni kanssa kylän hirvipeijaisissa. Ruoka oli ihan hyvää, hirvipaistia ja perunoita, lisukkeena lohta ja silliä sekä salaatteja. Olisin kaivannut jotain laatikoita, mutta hyvä näinkin. Jälkiruokana oli tietysti kahvia ja täytekakkua. Peijaisissa näkee aina paljon kyläläisiä, tuttuja ja tuntemattomia, pois muuttaneita nuoria ja pieniä lapsia. Niin oli nytkin ja se on melkein parasta tällaisissa kylätapahtumissa. Jostain syystä ei ollut fiilistä olla pitempään kuin ruokailun ja kahvittelun ajan, arpajaisissakaan ei tullut kuin yksi pieni voitto, joten lähdimme jo kymmenen aikaan pois. Sunnuntaina minulla ja toisella emännällä oli siivousvuoro talolla. Vähänpä järkytyin sinne mennessäni, vastassa oli juhlien jäljet... Peijaisia oli juhlittu aamutunneille asti ja pöytiin oli jätetty tölkit, pullot, lasit ja lautaset yöpalan syönnistä, pöydät oli paikallaan ja karaokevehkeetkin vielä kuin laulajia odottamassa. Normisiivoilusta tuli sitten vähän työläämpi, kun ensin piti raivata ennenkuin pääsi varsinaiseen lattioiden siivoukseen. Ihan kiva että on ollut kivaa, mutta olisihan paikkoja voinut siistiä vähän eikä jättää kaikkea paikalleen. En ollut iloinen...
Sunnuntaiaamuna oli pakkasta -8,5 Celsiusta ja kyllä tuntui kylmältä! Kuvat alla ovat siis eiliseltä. Tänään aamulla navetta-aikaan sateli lunta ja nytkin on maa pikkuisen valkoinen, ei voi sanoa ensilumeksi mutta melkein. Tuulee tosi kylmästi ja pakkasta on tänään vähemmän, tuntuu vain erittäin kolealta. Talven tuloa ei voi estää, mutta ei kai siitä ole pakko tykätäkään :(
Nuoruusteemasta vielä. Kaikki ei ole ihan niin mustavalkoista kuin viimeksi maalailin. Eikä poikaystäväkään ole se autuaaksi tekevä juttu. Nuorena sitä on vain niin epävarma itsestään ja olemuksestaan, että vastakkaisen sukupuolen ihailu ja kiinnostus olisi tehnyt aralle itsetunnolle tosi hyvää. Muuten nuorena olin erittäin luova, kirjoitin ja piirsin paljon, luin valtavasti kirjoja ja oli minulla monta hyvää ystävääkin, joiden kanssa vietin aikaa. Silloinhan ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä, ei ollut videoita ja teeveestäkin tuli vähän ohjelmaa. Kirjoitin "hakattavalla" kirjoituskoneella ja osasin vain haaveilla sähkökirjoituskoneesta...
Kahdeksantoistavuotiaana rakastuin mieheen, josta monien käänteiden ja muutaman vuoden jälkeen tuli aviomieheni. Unelmani siis toteutui. Muutenkin elämäni on ollut ihan hyvä, neljä lasta ja saan asua maalla, ajoittain olen ihan onnellinen :) Alla olevassa kuvassa olen mieheni kanssa hopeahääpäivänämme viime vuonna. Olen edelleen rakastunut <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti