"Kaikkein suurinta on
rakkaus.
Se on tärkein
ravintomme.
Se on paras
lääkkeemme.
Se on kallein lahjamme.
Itsellemme. Toisille."
(Maria Ahlstedt)
Monta ylenpalttista rakkauden täyteistä päivää takana! Voiko sitä koskaan olla liikaa?
Perjantai-iltana saimme mieheni kanssa olla osallisina intiimeissä viiskymppisbileissä Helsingin Herttoniemessä lapsuudenystäväni luona. Tunnelma oli lämmin ja riehakas ja vaikka emme tunteneet paljon ketään entuudestaan, meidät otettiin mukaan juhlaan niin että koimme olevamme osa sitä kansainvälistä porukkaa. Meitä kaikkia yhdisti sukulaisuus tai ystävyys päivänsankariin, jolla sattui tosiaankin olemaan 50-vuotisjuhla maagisena päivänä 11.11.11. Rakas ystäväni, paljon onnea nyt ja aina!
Lauantaina olimme serkkuni, joka on myös kummityttöni, hääjuhlissa Vantaalla. Hääpari oli vihitty maistraatissa 11.11.11, joka muuten sattui olemaan myös morsiamen syntymäpäivä. Juhlat olivat hassut, villit ja erilaiset, ruoka oli hyvää ja juomia riitti reilusti. Jännittävä ohjelmanumero oli kauniin Luckyn show, joka sisälsi mm. tulen-ja miekannielentää... Minulla on niin paha veitsikammo, että ihan kaikkea en yksinkertaisesti voinut katsella. Hääpari oli kaunis ja asut juuri heille sopivat, muunlaista ei olisi voinut kuvitella. Vieraat viihtyivät juhlissa yli puolenyön, yhteensä ainakin yhdeksän tuntia :O ! Onnea ja iloa hääparille, rakkautta ja hellyyttä hamaan tulevaan! Juhlissa tapasin ja juttelin monien sukulaisten ja ystävien kanssa, joita niin kovin harvoin muuten näkee. Suku on paras!
Sunnuntaina oli Isänpäivä. Ja kerrankin sain viettää sitä oman isäni luona! Ihanaa oli myös tavata viikonloppuna siskot ja heidän miehensä ja myös Espoossa asuva oma poikani sekä muuta suvun nuorisoa.
Eilen kävimme mieheni kanssa tyttären nimipäivillä. Olipa ihana ilta sekin! Toisaalta oli myös aika omituista olla kylässä tyttären luona ja istua hänen ja poikaystävänsä kattamassa kahvipöydässä. Elämä nyt vain on kääntynyt ihan uusille urille. Mutta ei se ole paha juttu, olen saanut paljon iloa ja uskoa tulevaisuuteen heidän ansiostaan :) Nuoret edustavat aina toivoa paremmasta ja heidän onnensa on myös minulle onni. Kaikkea hyvää heille!
Tänä aamuna oli pakkasta -4,5 astetta, kylmintä tähän mennessä tänä syksynä. Huomiseksi on luvattu ehkä jo lumisadetta... Kuvat alimpana on otettu tänä aamuna. Vastapoikineen lehmän maitoa jäähtymässä ulkoastiassa, kirahvit (vanhat rehusilppurit) kaulojaan ojentelemassa aamuauringossa, Melli-koiruliini ym.
"Pimeydessä loistavat
valot.
Yötaivaalla tuikkivat
tähdet.
Ilman pimeyttä
emme näkisi valoa.
Mutta vain valon
me näemme."
(Maria Ahlstedt)
Rakkautta ei tosiaankaan ole koskaan liikaa. Viime päivien voimalla jaksan pitkään pimenevässä syksyssä ja yritän muistaa, mikä tosiaan on tärkeintä. Pikkuasioilla ei kannata päiviänsä pilata.
rakkaus.
Se on tärkein
ravintomme.
Se on paras
lääkkeemme.
Se on kallein lahjamme.
Itsellemme. Toisille."
(Maria Ahlstedt)
Monta ylenpalttista rakkauden täyteistä päivää takana! Voiko sitä koskaan olla liikaa?
Perjantai-iltana saimme mieheni kanssa olla osallisina intiimeissä viiskymppisbileissä Helsingin Herttoniemessä lapsuudenystäväni luona. Tunnelma oli lämmin ja riehakas ja vaikka emme tunteneet paljon ketään entuudestaan, meidät otettiin mukaan juhlaan niin että koimme olevamme osa sitä kansainvälistä porukkaa. Meitä kaikkia yhdisti sukulaisuus tai ystävyys päivänsankariin, jolla sattui tosiaankin olemaan 50-vuotisjuhla maagisena päivänä 11.11.11. Rakas ystäväni, paljon onnea nyt ja aina!
Lauantaina olimme serkkuni, joka on myös kummityttöni, hääjuhlissa Vantaalla. Hääpari oli vihitty maistraatissa 11.11.11, joka muuten sattui olemaan myös morsiamen syntymäpäivä. Juhlat olivat hassut, villit ja erilaiset, ruoka oli hyvää ja juomia riitti reilusti. Jännittävä ohjelmanumero oli kauniin Luckyn show, joka sisälsi mm. tulen-ja miekannielentää... Minulla on niin paha veitsikammo, että ihan kaikkea en yksinkertaisesti voinut katsella. Hääpari oli kaunis ja asut juuri heille sopivat, muunlaista ei olisi voinut kuvitella. Vieraat viihtyivät juhlissa yli puolenyön, yhteensä ainakin yhdeksän tuntia :O ! Onnea ja iloa hääparille, rakkautta ja hellyyttä hamaan tulevaan! Juhlissa tapasin ja juttelin monien sukulaisten ja ystävien kanssa, joita niin kovin harvoin muuten näkee. Suku on paras!
Sunnuntaina oli Isänpäivä. Ja kerrankin sain viettää sitä oman isäni luona! Ihanaa oli myös tavata viikonloppuna siskot ja heidän miehensä ja myös Espoossa asuva oma poikani sekä muuta suvun nuorisoa.
Eilen kävimme mieheni kanssa tyttären nimipäivillä. Olipa ihana ilta sekin! Toisaalta oli myös aika omituista olla kylässä tyttären luona ja istua hänen ja poikaystävänsä kattamassa kahvipöydässä. Elämä nyt vain on kääntynyt ihan uusille urille. Mutta ei se ole paha juttu, olen saanut paljon iloa ja uskoa tulevaisuuteen heidän ansiostaan :) Nuoret edustavat aina toivoa paremmasta ja heidän onnensa on myös minulle onni. Kaikkea hyvää heille!
Tänä aamuna oli pakkasta -4,5 astetta, kylmintä tähän mennessä tänä syksynä. Huomiseksi on luvattu ehkä jo lumisadetta... Kuvat alimpana on otettu tänä aamuna. Vastapoikineen lehmän maitoa jäähtymässä ulkoastiassa, kirahvit (vanhat rehusilppurit) kaulojaan ojentelemassa aamuauringossa, Melli-koiruliini ym.
"Pimeydessä loistavat
valot.
Yötaivaalla tuikkivat
tähdet.
Ilman pimeyttä
emme näkisi valoa.
Mutta vain valon
me näemme."
(Maria Ahlstedt)
Rakkautta ei tosiaankaan ole koskaan liikaa. Viime päivien voimalla jaksan pitkään pimenevässä syksyssä ja yritän muistaa, mikä tosiaan on tärkeintä. Pikkuasioilla ei kannata päiviänsä pilata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti