Myrskyn jälkeen on poutasää

Mihinkähän tuo otsikko taas viittaakaan... Tuli vain sellainen laulu mieleen, parhaita kappaleita edesmenneeltä Kari Tapiolta. Ehkä tässä olen mietiskellyt eroamisia, ihmisiä ja ihmissuhteita, rakkauttakin. Jos oma avioliittoni on vakio tai itseisarvo, koska en osaa kuvitella eroa, niin melkein kaikilla tai ainakin hyvin monilla ympärillämme on tai on ollut epävakaata ja reunalla seisomista, ehkä myös tipahtamista. Tarkoitan tällä nyt sitä, että liian moni läheisistämme on eronnut ja hyviä pareja on mennyt rikki. Mikään ei sitten sen jälkeen enää palaa ennalleen. Vaikka kuinka sanotaan, että ollaan ystäviä ja eihän tämä nyt haittaa, niin ei pidä paikkaansa. Ero koskettaa todella monia ihmisiä, myös muita kuin sitä yhtä. Se aiheuttaa myös kyynisyyttä ja vaikeuttaa uskomista ja luottamista todelliseen rakkauteen, sellaiseen jossa ollaan uskollisia ja vilpittömiä muutenkin. Pelkään, miltä suunnalta seuraavat erouutiset tulevat. Tällä hetkellä mitään ei ole näkyvissä, mutta juuri sillä tavalla pahimmat yllätykset ovat tulleet, aivan huomaamatta ja arvaamatta. En haluaisi nähdä kenenkään läheiseni kärsivän eron takia. Mutta valitettavasti en voi suojella yhtään ketään elämän pettymyksiltä.

Tänään kävin kaupungilla, ostin nimipäivälahjan tyttärelle ja mietiskelin myös tulevan Isänpäivän tiimoilta lahjaa isälleni ja myös jotain miehelleni, mutta en keksinyt mitään. Vielä. Minulle tyypillisesti siirrän ostosta myöhemmäksi, siis viimetippaan, koska minulla ei ole aavistustakaan mikä voisi olla hyvä lahja. Miksi miehille on niin vaikea keksiä lahjoja? Kohta on taas joulu ja sama ongelma edessä. Olisi kiva antaa miehelle ja isälle jotain erilaista, uutta ja omaperäistä. Sitten tietysti huomaan taas ostaneeni paidan, solmion, sukat tai alushousut ja suklaata tietysti...