Kauas pilvet karkaavat

Olen katsellut vanhoja valokuvia. Ja kyynelehtinyt. Ikävä entisiä aikoja, kun oli neljä lasta kotona ja kaikkea arkista ja hassua tapahtui jatkuvasti. Meillä on kolme poikaa ja yksi tyttö. Kolmen pojan jälkeen tytön syntymä oli suuri ihme ja onni. Mieskin oli niin sekaisin, että laittoi lipun salkoon tytön syntymäpäivänä. Olimme niin kovasti toivoneet tyttöä. Minä puin tytölle mekkoja ja muita ihania vaatteita, olihan hän ainoa prinsessamme ja halusin nauttia siitä niin kauan kuin mahdollista. Onneksi tyttömme piti mekoista ja leikki nukeilla  eikä kasvanut poikamaiseksi kolmen veljen esimerkistä.
Olen onnellinen siitä, että tyttöni on pysynyt läheisenä ja meillä on hauskaa yhdessä, vaikka hän on jo kuusitoista. Mutta ehkä juuri siksi hänen muuttonsa kotoa opiskelun takia koskee kaikkein eniten.