sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Näin myöhään yöllä harvemmin onni enää valvoo

Tulee aina mentyä liian myöhään nukkumaan... mutta kun ei väsytä aikaisemmin. Mikään ei melkein ole kamalampaa kuin se, että makaa sängyssä eikä saa unta...
Tänään on ollut usvainen tihkusateinen päivä ja hyvin "pimeä". Sellainen väsyttää eikä oikein mitään saa aikaan. Juttelin puhelimessa tyttären kanssa ja piristyin siitä jonkun verran. On aina mukavaa kuulla nuorten elämästä ja maailmasta tapahtumia ja mietteitä. Sitä tuntee jotenkin enemmän elävänsä, kun on nuoria ihmisiä ympärillä.
Alla olevassa kuvassa ovat lapsemme joskus 12 vuotta sitten. Hauskoja veijareita. Kyllä on ikävä niitäkin aikoja...
 Sitten on kuva tyttärestä viisivuotiaana. Osasipa jo tuolloin poseerata hyvin.



Ostin Kirjamessuilta uusimman Viivin ja Wagnerin. Sattuipa olemaan Suomalaisen Kirjakaupan osastolla vielä itse kirjailija signeeraamassa teoksiaan ja niin minäkin jonotin nimmaria. Se kesti tavallista pitempään, koska Juba piirteli jotain hassua jokaiselle ja kirjoitti persoonallisia toivotuksia nimensä lisäksi. Aika hienoa. Tässä on itse kirja ja alimmaisessa kuvassa on "the nimmari".



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti