"jos sä tahdot niin, et enää koskaan ole levoton.
jos sä tahdot niin, kaikki minun myöskin sinun on.
jos sä tahdot niin, otan sinun uskontosi.
jos sä tahdot niin, on mulle valheesikin tosi.
jos sä tahdot niin, muutan kirjoille andorraan, jos vielä siellä sut nähdä saan.
sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin ja ilman sinua, no niin.
ilman sinua olen puolitiessä helvettiin."
(Jos sä tahdot niin, Hector)
Joskus kauan sitten jo ajattelin, että tämä Hectorin biisi "Jos sä tahdot niin" on kaunein rakkauslaulu kaikista. Se on kaunein rakkaudentunnustus ja kertoo täydellisen epäitsekkäästä rakkaudesta toiseen ihmiseen. Eikö rakkaus olekin aina epäitsekästä? Luvata toiselle tehdä ihan mitä vain, jos hän kerran tahtoo, muuttaa vaikka maailman ääriin, vaihtaa uskontoa, uskoa kaiken mitä hän sanoo. Mutta eikö oikeaan rakkauteen sisälly myös tietty määrä itsekkyyttä? Ettei unohda itseänsä toisen takia. Ja mikä rakkaus vaatisi toiselta mahdottomia? Oikea rakkaus on varmaankin tasa-arvoinen, toisen huomioon ottava ja juuri sellainen aidosti välittävä. Että on valmis antamaan periksi, valmis myöntämään virheensä ja valmis hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on ja odottaa toisen tekevän samoin. Sellainen rakkaus ei voi kuolla. Eihän? Älä tee toiselle sitä mitä et toivoisi itsellesi tehtävän.
------
Kyllä pitää olla kylmä :( Tänään vielä tuuli purevoittaa pakkasta, niin että kasvot jäätyvät vaikka muuten olisi pukeutunut lämpimästi. Oli sitten hyvä päivä sulattaa pakastin, tällä kertaa se aktiivisimmin käytössä oleva pakastin. Kaikkea jännittävää sieltä taas löytyikin... ja tilaa tuli lisää. Sopii piilottamaan sinne uusia juttuja :D Huomenna voisi ehkä sulattaa kaappipakastimen, jos en sitten lähde käymään kaupungilla. Kaikenlaista tekemistä riittäisi, mutta jotenkin sitä keskittyy vain pitelemään pakkasta eli pysymään lämpimänä sisätiloissa hiljaa paikoillaan mieluimmin. Talvi tekee passiiviseksi.
jos sä tahdot niin, kaikki minun myöskin sinun on.
jos sä tahdot niin, otan sinun uskontosi.
jos sä tahdot niin, on mulle valheesikin tosi.
jos sä tahdot niin, muutan kirjoille andorraan, jos vielä siellä sut nähdä saan.
sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin ja ilman sinua, no niin.
ilman sinua olen puolitiessä helvettiin."
(Jos sä tahdot niin, Hector)
Joskus kauan sitten jo ajattelin, että tämä Hectorin biisi "Jos sä tahdot niin" on kaunein rakkauslaulu kaikista. Se on kaunein rakkaudentunnustus ja kertoo täydellisen epäitsekkäästä rakkaudesta toiseen ihmiseen. Eikö rakkaus olekin aina epäitsekästä? Luvata toiselle tehdä ihan mitä vain, jos hän kerran tahtoo, muuttaa vaikka maailman ääriin, vaihtaa uskontoa, uskoa kaiken mitä hän sanoo. Mutta eikö oikeaan rakkauteen sisälly myös tietty määrä itsekkyyttä? Ettei unohda itseänsä toisen takia. Ja mikä rakkaus vaatisi toiselta mahdottomia? Oikea rakkaus on varmaankin tasa-arvoinen, toisen huomioon ottava ja juuri sellainen aidosti välittävä. Että on valmis antamaan periksi, valmis myöntämään virheensä ja valmis hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on ja odottaa toisen tekevän samoin. Sellainen rakkaus ei voi kuolla. Eihän? Älä tee toiselle sitä mitä et toivoisi itsellesi tehtävän.
------
Kyllä pitää olla kylmä :( Tänään vielä tuuli purevoittaa pakkasta, niin että kasvot jäätyvät vaikka muuten olisi pukeutunut lämpimästi. Oli sitten hyvä päivä sulattaa pakastin, tällä kertaa se aktiivisimmin käytössä oleva pakastin. Kaikkea jännittävää sieltä taas löytyikin... ja tilaa tuli lisää. Sopii piilottamaan sinne uusia juttuja :D Huomenna voisi ehkä sulattaa kaappipakastimen, jos en sitten lähde käymään kaupungilla. Kaikenlaista tekemistä riittäisi, mutta jotenkin sitä keskittyy vain pitelemään pakkasta eli pysymään lämpimänä sisätiloissa hiljaa paikoillaan mieluimmin. Talvi tekee passiiviseksi.
 |
| Uusia postimerkkejä :) |
Kyllä, oikea rakkaus on juuri tuollaista. Mutta onko oikeaa rakkautta olemassa? On kai. Lapsiaan rakastaa juuri noin; täysin hyväksyen.
VastaaPoista