"Sun kanssas katson maailmaa
Ja samaa unta nään
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn
Ja jos sallit yöksi jään
Ja kun aamu on, en tiedä missä herään."
(Viidestoista yö, Juice Leskinen)
Perjantai-ilta, on käyty saunassa ja katsottu Salatut elämät ja Voice of Finland. Nuorin poika tuli
taas lomille, flunssaisena ja vilustuneena . Olivat olleet leirillä eli teltassa pari yötä (huom.
pakkaset!) ja sen lisäksi olivat hiihtäneet tuntitolkulla... Siis pakkasta oli noin -30 C. Just just, hyvä
Suomen Armeija! Joku poikaparka oli palelluttanut sormensa pahasti. Noh, viikon päästä on
valatilaisuudet molemmilla pojilla.
Edelliseen kirjoitukseeni tuli kommentti. Se vaatii nyt vähän vastausta. Tai onko siihen vastausta,
en tiedä. Mutta vastakommentointia ainakin. Rakkaudesta. Sehän ei ole mikään vakiotila,
että koko ajan voisi kukaan olla autuaan onnellinen ja tyytyväinen. Siispä täydellinen rakkauden
olotila ei voi kestää jatkuvasti. Jokaisella on hyviä ja huonoja päiviä. Mutta jos pohjalla on
tuollainen rakkauden ihannekuva ja tahtotila on vahva, selviää vaikeammistakin paikoista.
Eikä se ole helppoa, en luulekaan niin. Joidenkin kohdalla voi olla mahdotonta jatkaa. Puhuin
vain rakkaudesta yleensä, pyrkimyksestä tai ihanteesta. Tai ylipäätään sen sanan selityksestä.
Silti raapaisin vain pintaa, kirjoitin kliseitä ja lopputulos oli turhan paatoksellinen. Kuulen jo heti
korvissani erään siskoni äänen. Kyllä kyllä, haluaisin osata esittää asian paremmin, haluaisin osata
kirjoittaa paremmin. Tiedän että taas puuttui se "roso", jota uskottava teksti olisi kaivannut.
Olikohan tämä nyt vastaus kommenttiin vai ihan uusi juttu, johon joku voi taas kommentoida?
Alla on vähän leikittelyä, iPhonella otettu kuva jota on kuvakäsitelty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti