"Näin mustia hevosia vapaina
se oli vihje siitä että
elämä on arvaamatonta
Ainaiset yllätykset
erot ja kohtaamiset
elomme mustat hevoset
Olen valinnut sinut
tule viereeni
tule viereeni
nukkumaan
Olen valinnut sinut
tule viereeni
en päästä meitä
hukkumaan"
(Mustat hevoset, Herra Ylppö & Ihmiset)
Se on taas täydenkuun aika. Eilen se oli täysimmillään, mutta tänään oli tällainen komea kuutamo ja yritin jopa kuvata sitä. Pimeässä oli vaikeaa nähdä kameran säätöjä, käytin pientä taskulamppua apuna... Ja sitten se kun sormet jäätyivät tunnottomiksi, liian kova pakkanen, noin -19 Celsiusta. Tulipahan kokeiltua ja alla oleva kuva oli sitten paras otos.
Haluaisin läheisilleni, kaikille, vain hyvää. Siksi meinaan itsekin murentua, kun on vaikeaa kestää toisten murheita. Yritän keskittyä omiin juttuihini, kivoihin harrastuksiin ja työhön, riittävään nukkumiseen ym. Mutta ajatukset, ne kulkevat omia teitään heti kun niitä ei varsin hallitse. Miksi kaikki ei mene mieleisesti. Miksi kaikilla ei voi mennä hyvin ja onni pysyä paikallaan, miksi elämässä on noita mustia hevosia niin paljon? Pahinta on varmaankin, kun ei voi auttaa, ei voi sanoa yhtään lohdutuksen sanaa, ei voi mitenkään vaikuttaa. "Hei olimmeko me roihuava palo vai järven jäälle rakennettu talo?" Hyvät kappaleet, sattuvat sanoitukset, ne voivat joskus lohduttaa ja osua aika oikeaan. Ne antavat usein äänen tunteille, joille ei itse osaa antaa nimeä. Vain omaa elämää voi katsoa sisältäpäin, muiden elämää katsoo ulkopuolisena ja ei voi muuta tehdä kuin toivoa parasta. Tai jos jotain pahaa jollekin tapahtuu, sitten voi toivoa, että siitä toipuu ja jaksaa taas jatkaa elämäänsä. "Olen valinnut sinut, tule viereeni nukkumaan".
se oli vihje siitä että
elämä on arvaamatonta
Ainaiset yllätykset
erot ja kohtaamiset
elomme mustat hevoset
Olen valinnut sinut
tule viereeni
tule viereeni
nukkumaan
Olen valinnut sinut
tule viereeni
en päästä meitä
hukkumaan"
(Mustat hevoset, Herra Ylppö & Ihmiset)
Se on taas täydenkuun aika. Eilen se oli täysimmillään, mutta tänään oli tällainen komea kuutamo ja yritin jopa kuvata sitä. Pimeässä oli vaikeaa nähdä kameran säätöjä, käytin pientä taskulamppua apuna... Ja sitten se kun sormet jäätyivät tunnottomiksi, liian kova pakkanen, noin -19 Celsiusta. Tulipahan kokeiltua ja alla oleva kuva oli sitten paras otos.
Haluaisin läheisilleni, kaikille, vain hyvää. Siksi meinaan itsekin murentua, kun on vaikeaa kestää toisten murheita. Yritän keskittyä omiin juttuihini, kivoihin harrastuksiin ja työhön, riittävään nukkumiseen ym. Mutta ajatukset, ne kulkevat omia teitään heti kun niitä ei varsin hallitse. Miksi kaikki ei mene mieleisesti. Miksi kaikilla ei voi mennä hyvin ja onni pysyä paikallaan, miksi elämässä on noita mustia hevosia niin paljon? Pahinta on varmaankin, kun ei voi auttaa, ei voi sanoa yhtään lohdutuksen sanaa, ei voi mitenkään vaikuttaa. "Hei olimmeko me roihuava palo vai järven jäälle rakennettu talo?" Hyvät kappaleet, sattuvat sanoitukset, ne voivat joskus lohduttaa ja osua aika oikeaan. Ne antavat usein äänen tunteille, joille ei itse osaa antaa nimeä. Vain omaa elämää voi katsoa sisältäpäin, muiden elämää katsoo ulkopuolisena ja ei voi muuta tehdä kuin toivoa parasta. Tai jos jotain pahaa jollekin tapahtuu, sitten voi toivoa, että siitä toipuu ja jaksaa taas jatkaa elämäänsä. "Olen valinnut sinut, tule viereeni nukkumaan".
Minunkin tuntojani näinä aikoina...
VastaaPoistaKaikille meistä jaetaan epätasaisella mitalla hyvää ja pahaa. Joskus ajattelen, että joillekin tulee liikaa pahaa... En muista, että ketään olisi siunattu pelkällä ylenpalttisella onnella. Niiden kanssa on sitten vain selvittävä, edes jotenkin. Toisen elämää ei voi kuin katsoa vierestä. Mutta voi kulkea rinnalla, ja kantaakin joskus, jos on oikein kolhittu. Elämä on arvaamatonta. Siksi meidän täytyy iloita jokaisesta ilonaiheesta ja nauttia silloin, kun sen aika on! "Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla."
VastaaPoistaKirjoitat taas niin kauniisti ja varmalla kädellä selvittelet tunteita joita on niin vaikea kuvailla... Mutta onko kyseessä jostain erityisestä tapahtumasta?
VastaaPoistaOn vaan paljon yksittäisiä juttuja. Kun ne kasaantuvat, ne muuttuvat melkein liian painaviksi kestää tai käsitellä... Pistän vaan sanoja peräkkäin ja yritän niiden avulla selviytyä. Varmuudesta ei tässä ole kyse... Olen yhtä hukassa kuin muutkin.
VastaaPoista