"Toisista pääsee irti
Joihinkin jää roikkumaan
Ja sitten on vielä ne tyypit
Joista tulee sulle naru kaulaan
Mut mä uskon että jokainen kerran kohtaa
Jonkun jonka radalle tähtes johtaa
Mut mihin ne joutuu jotka oppaan menettää"
(Vahva, Irina)
Tänään on ollut kirkas päivä ja pitihän se tietysti lähteä ulos kuvailemaan :) Pari kertaa kävin, tuo auringonlaskukuva on toiselta kerralta. Pikkusen vielä aurinko silloin pilkisteli puiden takaa, mutta aika pian se hävisi ja viimeiseksi vielä heijasteli talon ikkunoissa, josta myös otin kuvan vaikka en tänne nyt laittanutkaan.
Eilen kävin tyttären luona ja siitä tuli hyvä mieli. Välillä on kyllä tavattava nokakkain muita ihmisiä, muuten tulee ihan mökkihöperöksi ja erakoituu täysin. Ja varsinkin on hyvä lähteä kotoa pois, muuhun ympäristöön. Kun vaihtaa ajatuksia muiden ihmisten kanssa, omatkin ajatukset selkenevät ja saattaa olla että jotain ihan uusia ideoita pulpahtelee mieleen.
Tämä on iso asia ja sitä olen nyt pohtinut. Miksi jotkut ihmiset voivat olla jossain elämän vaiheessa todella läheisiä ja sitten jonkun ajan päästä he vain katoavat? Tähän kategoriaan kuuluvat koulukaverit, opiskelukaverit, vanhat työkaverit, naapurit, jotkut ystävät. Sitten on se kategoria, johon kuuluvat ihmiset menettää ilman omaa syytään. He ovat omien läheisten ihmisten "exiä", tyyppejä joista on ehkä oikeasti ruvennut pitämään ja samalla kun parille tulee ero ( tai seurustelu tyssää, tai ystävät riitaantuvat tms), tulee ero moniin muihinkin ihmisiin. Tätä samaa aihetta olen pohtinut ennenkin, muistan kyllä. Mutta nyt mietin monia ihmisiä, joita en olisi halunnut menettää. Mietin myös esim. Riittaa, Tarjaa, Merjaa, Tiitua, Sirpaa, Kaijaa, Eijaa, Hannelea ym. Olisi oikeasti kiva tietää, mitä heille kuuluu. Tai sitten niille läheisten "exille". Miksi ei kaikkia ihmisiä voi pitää lähellä ja ystävinä? Ehkä ihmisen ystäväpiiri vaan on rajallinen. Jokaisella omanlainen rajallinen. Siihen vaikuttaa asuinpaikka ja työ, mutta myös ajanpuute tai sanotaan sitten saamattomuus. Joten lähellä olevat ihmiset ovat arvokkaita, koskaan ei voi tietää, kenen aika siinä lähellä on pitkä ja kenen lyhyt. Paitsi nyt niiden lähisukulaisten, nehän eivät onneksi katoa kokonaan.
Joihinkin jää roikkumaan
Ja sitten on vielä ne tyypit
Joista tulee sulle naru kaulaan
Mut mä uskon että jokainen kerran kohtaa
Jonkun jonka radalle tähtes johtaa
Mut mihin ne joutuu jotka oppaan menettää"
(Vahva, Irina)
Tänään on ollut kirkas päivä ja pitihän se tietysti lähteä ulos kuvailemaan :) Pari kertaa kävin, tuo auringonlaskukuva on toiselta kerralta. Pikkusen vielä aurinko silloin pilkisteli puiden takaa, mutta aika pian se hävisi ja viimeiseksi vielä heijasteli talon ikkunoissa, josta myös otin kuvan vaikka en tänne nyt laittanutkaan.
Eilen kävin tyttären luona ja siitä tuli hyvä mieli. Välillä on kyllä tavattava nokakkain muita ihmisiä, muuten tulee ihan mökkihöperöksi ja erakoituu täysin. Ja varsinkin on hyvä lähteä kotoa pois, muuhun ympäristöön. Kun vaihtaa ajatuksia muiden ihmisten kanssa, omatkin ajatukset selkenevät ja saattaa olla että jotain ihan uusia ideoita pulpahtelee mieleen.
Tämä on iso asia ja sitä olen nyt pohtinut. Miksi jotkut ihmiset voivat olla jossain elämän vaiheessa todella läheisiä ja sitten jonkun ajan päästä he vain katoavat? Tähän kategoriaan kuuluvat koulukaverit, opiskelukaverit, vanhat työkaverit, naapurit, jotkut ystävät. Sitten on se kategoria, johon kuuluvat ihmiset menettää ilman omaa syytään. He ovat omien läheisten ihmisten "exiä", tyyppejä joista on ehkä oikeasti ruvennut pitämään ja samalla kun parille tulee ero ( tai seurustelu tyssää, tai ystävät riitaantuvat tms), tulee ero moniin muihinkin ihmisiin. Tätä samaa aihetta olen pohtinut ennenkin, muistan kyllä. Mutta nyt mietin monia ihmisiä, joita en olisi halunnut menettää. Mietin myös esim. Riittaa, Tarjaa, Merjaa, Tiitua, Sirpaa, Kaijaa, Eijaa, Hannelea ym. Olisi oikeasti kiva tietää, mitä heille kuuluu. Tai sitten niille läheisten "exille". Miksi ei kaikkia ihmisiä voi pitää lähellä ja ystävinä? Ehkä ihmisen ystäväpiiri vaan on rajallinen. Jokaisella omanlainen rajallinen. Siihen vaikuttaa asuinpaikka ja työ, mutta myös ajanpuute tai sanotaan sitten saamattomuus. Joten lähellä olevat ihmiset ovat arvokkaita, koskaan ei voi tietää, kenen aika siinä lähellä on pitkä ja kenen lyhyt. Paitsi nyt niiden lähisukulaisten, nehän eivät onneksi katoa kokonaan.
Olet oikeassa, niin monta ihmistä on kulkenut elämästäni pois, ulottumattomiin... tavalla tai toisella... Siispä, tämäkin tiedetään: on tärkeää arvostaa ystävää ja myöskin näyttää se, kertoa se hänelle. Kaikki sellainen muotouttaa meitä ja muita, lyhyellä tai pidemmällä tähtäyksellä, vaikka sitä emme aina tule ajatelleeksi, ainakaan tarpeeksi usein.
VastaaPoistaJoten; halaukset teille, meidän täytyy järjestää sellainen nokat-vastaten-tapaaminen pian! Jookos? <3