Piirrän kuvasi hiekkaan

"Jos rakastat pieniä tyttöjä,
pieniä tyttöjä, pieniä poikia,
koiria, mummoja, vanhojapiikoja,
salaattia ja sellerinjuurta,
lampaanpaistia, kevätaamuja,
kylmien asemien yksinäisiä miehiä,
minä tulen | sinun kanssasi merenrantaan

ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan."
(Jos rakastat, Kristiina Halkola)


Kaikenlaista taas. Vanhojentanssimekon metsästystä (ja löytyminen + tilaaminen) tyttärelle, ajelua Kuopioon ja takaisin(kaksi kertaa), kahvittelua Houkutuksessa ja ABC:llä. Siitä mekosta olisin todella halunnut ottaa kuvan, kun tytär sovitti sitä, mutta siinä kaupassa oli kuvaaminen kiellettyä. Ihana prinsessamekko ja tytär niin kaunis! Pitää odottaa pari kuukautta. Ja ne tanssithan ovat vasta helmikuussa.
 Mehiläisten hyökkäyksen torjumista (tai hyökkäyksen jälkien korjailua...), ei muuten kivaa kun asuinhuoneeseen tunkee jostain pesällinen mehiläisiä! Mutta asia alkaa olla kunnossa, tosin olisi kivaa tukkia se reikä mistä ne tulevat, jos se löytyisi. Tytär ei uskaltanut nukkua omassa huoneessaan. En kyllä olisi uskaltanut minäkään... Yksittäisiä tyyppejä tulee huoneeseen vieläkin, joten torjunta jatkuu. Myrkyttäminen on kai yksi vaihtoehto, en vain haluaisi tappaa niitä.
Vierailijoita ja yövieraita, omia lapsia peräti kaksi kotona. Poika onkin seuraavat pari viikkoa sitten kiinni armeijassa. Toinen poika muuten pääsee tällä viikolla pois armeijasta :) Viikonlopun seutu meni siis normaalia sosiaalisimmissa merkeissä. Oli se kivaa, kun ruokapöydässä oli monta lautasta!
Varkaudessa yritin tänään kuvata ruskaa, mutta tulos on laimea. Eikä tietenkään ollut oikeaa kameraakaan. Puistolehmukset ovat ihanan värikkäitä ja miten kauniilta näyttää, kun lehtiä on varissut runsaasti kävelyteille ja niitä on vielä puissakin. Jos aurinko silloin sattuu pilkahtamaan, näky on ihan mahtava!

Minähän rakastan nukkeja :) Pienenä tietysti leikin niillä, minulla oli lempinukkena Liisa, joka oli ensin siskoni nukke. Sellainen vauvanukke. Voi että sillä leikittiin! Myöhemmin oli kivaa ostaa tyttärelle nukkeja. Ja hänkin tykkäsi leikkiä niillä.  Ajattelin aina, ja jollekin sanoin ääneenkin, että viiskymppislahjaksi haluaisin sellaisen vauvanuken. Äitini sen muisti. Sain kuin sainkin lahjaksi allaolevassa kuvassa näkyvän nuken. Sen nimi on Aada :)  Sillä on oikeantuntuiset hiukset ja sen poski on silkkimäinen kun sitä silittelee (jotain vinyyliä).  Joku varmaan miettii, että hullua hommaa, mutta tiedän etten ole ainoa aikuinen nainen, joka rakastaa nukkeja. Alemmassa kuvassa on kaksi kangasnukkeani. Oikeanpuolimmaisen olen itse ommellut joskus 1990-luvulla ja vasemmanpuoleisen ostin itselleni Jyväskylän nukke-ja nallemessuilta samoihin aikoihin. Minulle tulee näistä hyvä mieli. Ja varmaan haluan jossain vaiheessa taas saada jonkun nuken. Sopivalla hetkellä.

Jää luokseni, niin kotiluolaan näytän sulle tien

"Säde vastas:"Peikko kulta,
pimeys vie hengen multa,
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta valoon lennä,
niin en hetkeäkään elää saa."
Niin lähti kaunis päivänsäde,
mutta vieläkin,
kun menninkäinen yksin tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on,
ja toinen yötä rakastaa."
(Päivänsäde ja menninkäinen, Tapio Rautavaara)


Hyvä päivä, en valita. Aamulla oli kuuraa maassa, lämpötila oli lähellä nollaa ja tietysti piti heti lähteä kuvaamaan kuuraisia kukkia. Auton ikkunatkin olivat jäässä, mutta onneksi pakkanen ei noussut niin paljon, että kuistien välissä olevat daaliat olisivat paleltuneet. Ne ovat niin kylmän arkoja. Päivä oli sitten aurinkoinen ja aika viileä. Tein vähän puuhasteluja puutarhassa, leikkasin pionin varret alas ym. Mies lähti puimaan viimeisiä puintejaan, ja saikin iltaan mennessä homman loppuun, vielä kun saisi jyvät kuivattua niin hyvä olisi. Siskontyttö sai yllättävän työpestin ja lähti iltalypsylle muualle, joten minä sitten jouduinkin itsekseni tekemään navettahommat. Eipä siinä, meni vaan myöhäsempään. Siskonmies kävi vielä siinä iltapäivällä piipahtamassa työreissullaan, hän sai nyt tyytyä vain minun seuraani, kun muut olivat muualla :)  Tässä nyt saunan jälkeen vähän hiusten kuivuessa teen blogimerkintöjä.  Jännää, miten päivän ohjelma saattaa muuttua ihan lennosta, hetkessä pitää olla valmis uudenlaisiin kuvioihin. Onneksi ihminen on sopeutuvainen olento ;)

Siskontyttö Pamin ja Mellin kanssa :)

Näin paljon kukkia on vielä daaliassa :)

 

Virtanaan sataa aina vaan

"Sadetta mä kuuntelen joka yltyy vaan
Ohimenneen eilisen taas mä elää saan
Satoihan eilenkin
Kun sut jälleen kohtasin
Ja hiustes kastuvan näin
Sen muistan jälkeenkin päin"
(Sade, Janne Hurme)

En taida pitää syksystäkään. Ainakaan tällaisesta pelkästään sateisesta sellaisesta. En ole ottanut pahemmin kuvia viime aikoina, mutta aina muutamia iPhonella. Joten tällä kertaa sellaisia.
Minulla on nyt uusi tietokone, siis kannettava sellainen, Asus -merkkinen ihan hyvät ominaisuudet omaava läppäri. Kaiken päivittäminen uuteen paikkaan on vielä kesken, mutta kyllähän tällä jo pärjää. Windows 7 on uutta minulle, kun edellinen kone oli Vista. Pian kuitenkin pääsen päivittämään tämän jo Windows 8:an. Se on jotain ihan uudenlaista sitten. Viime viikon torstaina käytiin vähän miehen kanssa "shoppailemassa" Kuopiossa. On se vaan hauskaa, kun on sellainen mies jonka kanssa voi shoppailla ;)  Samalla reissulla ostettiin myös uusi kahvinkeitin, valkoinen Moccamaster. Kahvikin on siis nykyään laadukasta! Muutenhan tässä on tavallista tallaamista, navetan ja tuvan välillä kulkemista, ikkunasta ulos tuijottamista (kun vesi valuu ikkunoissa ja sade ropisee aamusta iltaan ja illasta aamuun...). Noh, sain kuitenkin leikattua pienen poutahetken aikana marjapensaita, ne vaativat vielä lisää harvennusta, mutta ainakin työ on alulla. Oksat ovat painuneet jo pahasti maata kohti, marjojen kerääminen on hankalaa ja pensaat melkein kasvavat kiinni toisiinsa. Pienen leikkaushetken jälkeen ne näyttävät paljon paremmilta.

Mä oon se syyskuun kyy

Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,
piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.
(Syyskuun kyy, Lauri Tähkä)

Noniin, pitkästä aikaa täällä taas... Kannettava tietokoneeni teki lopullisen tiltin reilu viikko sitten. Pelkäsin tosissani, että menetän osan kuvista, joita en ollut varmuuskopioinut, sillä läppärin näyttö pysyi mustana. Onneksi mieheni on sen sortin tietokonenörtti, tai sellainen ihmemies, että hän osaa korjata mitä vain! Hän sai siirrettyä koneesta kuvat sisältäneen levyn pojan vanhaan pöytäkoneeseen ja sitä kautta sain sitten varmuuskopioitua kaikki kuvani ulkoiselle kiintolevylle. Pojan kone on auttamattoman vanha ja hidas, käyttöjärjestelmänä XP ja kone humisee kovaäänisesti. Mutta tässä se seisoo pöydälläni ja toimittaa tietokoneeni virkaa toistaiseksi. Näppäimistön näppäimet ovat melkein yhtä korkeat kuin entisajan kirjoituskoneissa... Näihinkin tottuu, kun ei muutakaan ole. Nuorena kirjoitin paljon, siis tosi paljon, hakattavalla kirjoituskoneella. Tässä siis yksi syy siihen, että ei ole ollut intoa päivittää blogia. Pikkuhiljaa alan tottua tähänkin, joten on aika avata taas blogi ja kirjoittaa muutama rivi.
Alakuvassa on vuorokauden ikäinen suloinen lehmävasikka. Sille pitäisi nyt keksiä joku ihana nimi J-kirjaimella. Emän nimi on Viuhka. Tässä viikonlopun aikana on syntynyt kolme uutta vasikkaa, kaksi lehmävasikkaa ja yksi sonnipoika. Navetalla riittää puuhastelua ja monenlaista lypsämistä ja vasikan juottamista. Onneksi siskontyttö on ollut meillä ja hän on auttanut navetalla. Pian hän muuten asuukin meillä väliaikaisesti, kun hän aloittaa lomittajana meidän kunnan alueella!

Nousen vaikka putoan

"Kun minä käännyin olit poissa
Vain varjoas hipaisin
Se sinut saatteli selittämättä
Kielsi että seuraisin
Kun minä käännyin olit poissa, olit poissa

Herään, ehkä vielä toivunkin
Ja toivon joskus vielä uskonkin
Se saapuu, lohtu jonka aavistin
Tänään
Sillä päivä se on kaunis"
(Kaunis päivä, Anna Puu)

 Tänäänkin näyttäisi olevan kaunis päivä :)  Tämä viikko on ollut kaunista, mutta ennusteiden mukaan ensi viikko on jo syksyisempi. Kai se tähän vuoden aikaan on todellisuutta. Illat pimenevät aikaisemmin, yöt ovat kylmiä. Eilen illalla täysikuu loisti upeasti melkein pilvettömällä taivaalla. Mies oli puimassa melko myöhään, hyvä ilma siihen hommaan. Harmi vaan, että on tuo porukan puimuri, tänään menee toinen isäntä puimaan ja meidänkin pelto on vielä kesken. Ehkä niitä ilmoja silti riittää, jossain vaiheessa ennen talvea.
Olen seuraillut Suurinta pudottajaa, siis sitä teeveeohjelmaa, jossa tehdään huikeita painonpudotuksia suht lyhyessä ajassa ja voittajalle on luvassa iso summa rahaa. Eilen tuli finaalin alkuosa ja tänään loppuosa. Siitä tuli vain mieleeni, että minäkin tarvitsisin jonkun Bobin tai Jillianin (siis sellaisen personal trainerin) joka pakottaisi liikkumaan ja motivoisi siinä hommassa, joka vauhdittaisi harjoituksia ja kohentaisi vielä siinä sivussa huonoa itsetuntoa. En meinaa saada aikaiseksi mitään liikuntaa navettatöiden lisäksi ja se harmittaa. Joka päivä ajattelen, että huomenna teen sen. Aina tulee jotain muuta. On ihan liian helppoa keksiä tekosyitä. Mutta jospa se siitä, en menetä toivoani itseni suhteen, teen sen vielä! Siis liikun ja kohennan kuntoani :)

Ihan vain pieni tervehdys

Alkaa olla tämä viikko pulkassa. Huomenna uuden viikon alku. Aamulla tulee seminologi tekemään tiineystarkastuksia ym. hedelmällisyystarkistuksia lehmille. Siinä vierähtää joku tunti, kun tarkastettavia on kertynyt niin paljon. Sitten taas tietää, missä mennään, tarvitaanko eläinlääkäriä vai uusia siemennyksiä, vai odotellaanko rauhassa poikimisia. Tällaista arkea täällä. Myöhemmin saattaa olla vieraita tulossa ja jossakin vaiheessa pitäisi ehtiä käymään kaupungilla. Eipä tässä tällä kertaa muuta. Tänään vietin aikaani lähinnä marjapensaissa...

Hetki vielä kirkas aamu aukeaa

"Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin
Hetken vielä nukkuu puoli maailmaa,
hetki vielä kirkas aamu aukeaa"
(Kelpaat kelle vaan, Juha Tapio)


Aamu oli sumuinen. Kun tulin navetalta, aurinko oli noussut, mutta paistoi vielä matalalta ja paljasti hienosti lukuisat hämähäkinverkot ympäri puutarhaa. Kiireesti hain kameran ja nappailin kuvia sieltä sun täältä. Keräilin tänne joitakin kuvista, en tosiaankaan osannut karsia...mutta toivottavasti näistä on iloa muillekin kuin minulle :)
Tällä viikolla on ollut kiirettä marjanpoiminnan ja mehun keiton kanssa. En ole ehtinyt istuskella tietokoneella. Tai olen kyllä sen verran, että olen aloitellut valokuvakirjan tekoa pojan häistä. Virallisen valokuvaajankin kuvat saapuivat viimein ja nyt on kuvia mistä valita! Valinta ei vaan aina ole helppoa, koska niin paljon hyviä kuvia olisi samoistakin tilanteista, mutta kirjasta ei ole tarkoitusta tehdä ihan mammuttilaitosta. Pikkuhiljaa yritän saada kirjaa kasaan. Tällä viikolla on ollut hyviä ilmoja, mutta on sadellutkin välillä. Yöt alkavat olla viileämpiä. Yksi lehmä poiki toissapäivänä (suloisen lehmävasikan) ja se lisäsi töitä navetalla. Lähiaikoina on odotettavissa aika monta poikimista, joten syksyä kohden maitoakin alkaa tulla enemmän. Onneksi on uusi isompi tankki, joka varmasti riittää vaikka maitoa olisi enemmänkin.