Nousen vaikka putoan

"Kun minä käännyin olit poissa
Vain varjoas hipaisin
Se sinut saatteli selittämättä
Kielsi että seuraisin
Kun minä käännyin olit poissa, olit poissa

Herään, ehkä vielä toivunkin
Ja toivon joskus vielä uskonkin
Se saapuu, lohtu jonka aavistin
Tänään
Sillä päivä se on kaunis"
(Kaunis päivä, Anna Puu)

 Tänäänkin näyttäisi olevan kaunis päivä :)  Tämä viikko on ollut kaunista, mutta ennusteiden mukaan ensi viikko on jo syksyisempi. Kai se tähän vuoden aikaan on todellisuutta. Illat pimenevät aikaisemmin, yöt ovat kylmiä. Eilen illalla täysikuu loisti upeasti melkein pilvettömällä taivaalla. Mies oli puimassa melko myöhään, hyvä ilma siihen hommaan. Harmi vaan, että on tuo porukan puimuri, tänään menee toinen isäntä puimaan ja meidänkin pelto on vielä kesken. Ehkä niitä ilmoja silti riittää, jossain vaiheessa ennen talvea.
Olen seuraillut Suurinta pudottajaa, siis sitä teeveeohjelmaa, jossa tehdään huikeita painonpudotuksia suht lyhyessä ajassa ja voittajalle on luvassa iso summa rahaa. Eilen tuli finaalin alkuosa ja tänään loppuosa. Siitä tuli vain mieleeni, että minäkin tarvitsisin jonkun Bobin tai Jillianin (siis sellaisen personal trainerin) joka pakottaisi liikkumaan ja motivoisi siinä hommassa, joka vauhdittaisi harjoituksia ja kohentaisi vielä siinä sivussa huonoa itsetuntoa. En meinaa saada aikaiseksi mitään liikuntaa navettatöiden lisäksi ja se harmittaa. Joka päivä ajattelen, että huomenna teen sen. Aina tulee jotain muuta. On ihan liian helppoa keksiä tekosyitä. Mutta jospa se siitä, en menetä toivoani itseni suhteen, teen sen vielä! Siis liikun ja kohennan kuntoani :)