Kietoutuu kiinni minuun, antaudun silloin sinuun,
piiloutuu tähtisäihkyyn syyskuun kyy sinne häipyy.
(Syyskuun kyy, Lauri Tähkä)
Noniin, pitkästä aikaa täällä taas... Kannettava tietokoneeni teki lopullisen tiltin reilu viikko sitten. Pelkäsin tosissani, että menetän osan kuvista, joita en ollut varmuuskopioinut, sillä läppärin näyttö pysyi mustana. Onneksi mieheni on sen sortin tietokonenörtti, tai sellainen ihmemies, että hän osaa korjata mitä vain! Hän sai siirrettyä koneesta kuvat sisältäneen levyn pojan vanhaan pöytäkoneeseen ja sitä kautta sain sitten varmuuskopioitua kaikki kuvani ulkoiselle kiintolevylle. Pojan kone on auttamattoman vanha ja hidas, käyttöjärjestelmänä XP ja kone humisee kovaäänisesti. Mutta tässä se seisoo pöydälläni ja toimittaa tietokoneeni virkaa toistaiseksi. Näppäimistön näppäimet ovat melkein yhtä korkeat kuin entisajan kirjoituskoneissa... Näihinkin tottuu, kun ei muutakaan ole. Nuorena kirjoitin paljon, siis tosi paljon, hakattavalla kirjoituskoneella. Tässä siis yksi syy siihen, että ei ole ollut intoa päivittää blogia. Pikkuhiljaa alan tottua tähänkin, joten on aika avata taas blogi ja kirjoittaa muutama rivi.
Alakuvassa on vuorokauden ikäinen suloinen lehmävasikka. Sille pitäisi nyt keksiä joku ihana nimi J-kirjaimella. Emän nimi on Viuhka. Tässä viikonlopun aikana on syntynyt kolme uutta vasikkaa, kaksi lehmävasikkaa ja yksi sonnipoika. Navetalla riittää puuhastelua ja monenlaista lypsämistä ja vasikan juottamista. Onneksi siskontyttö on ollut meillä ja hän on auttanut navetalla. Pian hän muuten asuukin meillä väliaikaisesti, kun hän aloittaa lomittajana meidän kunnan alueella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti