"Jos rakastat pieniä tyttöjä,
pieniä tyttöjä, pieniä poikia,
koiria, mummoja, vanhojapiikoja,
salaattia ja sellerinjuurta,
lampaanpaistia, kevätaamuja,
kylmien asemien yksinäisiä miehiä,
minä tulen | sinun kanssasi merenrantaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan."
(Jos rakastat, Kristiina Halkola)
Kaikenlaista taas. Vanhojentanssimekon metsästystä (ja löytyminen + tilaaminen) tyttärelle, ajelua Kuopioon ja takaisin(kaksi kertaa), kahvittelua Houkutuksessa ja ABC:llä. Siitä mekosta olisin todella halunnut ottaa kuvan, kun tytär sovitti sitä, mutta siinä kaupassa oli kuvaaminen kiellettyä. Ihana prinsessamekko ja tytär niin kaunis! Pitää odottaa pari kuukautta. Ja ne tanssithan ovat vasta helmikuussa.
Mehiläisten hyökkäyksen torjumista (tai hyökkäyksen jälkien korjailua...), ei muuten kivaa kun asuinhuoneeseen tunkee jostain pesällinen mehiläisiä! Mutta asia alkaa olla kunnossa, tosin olisi kivaa tukkia se reikä mistä ne tulevat, jos se löytyisi. Tytär ei uskaltanut nukkua omassa huoneessaan. En kyllä olisi uskaltanut minäkään... Yksittäisiä tyyppejä tulee huoneeseen vieläkin, joten torjunta jatkuu. Myrkyttäminen on kai yksi vaihtoehto, en vain haluaisi tappaa niitä.
Vierailijoita ja yövieraita, omia lapsia peräti kaksi kotona. Poika onkin seuraavat pari viikkoa sitten kiinni armeijassa. Toinen poika muuten pääsee tällä viikolla pois armeijasta :) Viikonlopun seutu meni siis normaalia sosiaalisimmissa merkeissä. Oli se kivaa, kun ruokapöydässä oli monta lautasta!
Varkaudessa yritin tänään kuvata ruskaa, mutta tulos on laimea. Eikä tietenkään ollut oikeaa kameraakaan. Puistolehmukset ovat ihanan värikkäitä ja miten kauniilta näyttää, kun lehtiä on varissut runsaasti kävelyteille ja niitä on vielä puissakin. Jos aurinko silloin sattuu pilkahtamaan, näky on ihan mahtava!
Minähän rakastan nukkeja :) Pienenä tietysti leikin niillä, minulla oli lempinukkena Liisa, joka oli ensin siskoni nukke. Sellainen vauvanukke. Voi että sillä leikittiin! Myöhemmin oli kivaa ostaa tyttärelle nukkeja. Ja hänkin tykkäsi leikkiä niillä. Ajattelin aina, ja jollekin sanoin ääneenkin, että viiskymppislahjaksi haluaisin sellaisen vauvanuken. Äitini sen muisti. Sain kuin sainkin lahjaksi allaolevassa kuvassa näkyvän nuken. Sen nimi on Aada :) Sillä on oikeantuntuiset hiukset ja sen poski on silkkimäinen kun sitä silittelee (jotain vinyyliä). Joku varmaan miettii, että hullua hommaa, mutta tiedän etten ole ainoa aikuinen nainen, joka rakastaa nukkeja. Alemmassa kuvassa on kaksi kangasnukkeani. Oikeanpuolimmaisen olen itse ommellut joskus 1990-luvulla ja vasemmanpuoleisen ostin itselleni Jyväskylän nukke-ja nallemessuilta samoihin aikoihin. Minulle tulee näistä hyvä mieli. Ja varmaan haluan jossain vaiheessa taas saada jonkun nuken. Sopivalla hetkellä.
pieniä tyttöjä, pieniä poikia,
koiria, mummoja, vanhojapiikoja,
salaattia ja sellerinjuurta,
lampaanpaistia, kevätaamuja,
kylmien asemien yksinäisiä miehiä,
minä tulen | sinun kanssasi merenrantaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan."
(Jos rakastat, Kristiina Halkola)
Kaikenlaista taas. Vanhojentanssimekon metsästystä (ja löytyminen + tilaaminen) tyttärelle, ajelua Kuopioon ja takaisin(kaksi kertaa), kahvittelua Houkutuksessa ja ABC:llä. Siitä mekosta olisin todella halunnut ottaa kuvan, kun tytär sovitti sitä, mutta siinä kaupassa oli kuvaaminen kiellettyä. Ihana prinsessamekko ja tytär niin kaunis! Pitää odottaa pari kuukautta. Ja ne tanssithan ovat vasta helmikuussa.
Mehiläisten hyökkäyksen torjumista (tai hyökkäyksen jälkien korjailua...), ei muuten kivaa kun asuinhuoneeseen tunkee jostain pesällinen mehiläisiä! Mutta asia alkaa olla kunnossa, tosin olisi kivaa tukkia se reikä mistä ne tulevat, jos se löytyisi. Tytär ei uskaltanut nukkua omassa huoneessaan. En kyllä olisi uskaltanut minäkään... Yksittäisiä tyyppejä tulee huoneeseen vieläkin, joten torjunta jatkuu. Myrkyttäminen on kai yksi vaihtoehto, en vain haluaisi tappaa niitä.
Vierailijoita ja yövieraita, omia lapsia peräti kaksi kotona. Poika onkin seuraavat pari viikkoa sitten kiinni armeijassa. Toinen poika muuten pääsee tällä viikolla pois armeijasta :) Viikonlopun seutu meni siis normaalia sosiaalisimmissa merkeissä. Oli se kivaa, kun ruokapöydässä oli monta lautasta!
Varkaudessa yritin tänään kuvata ruskaa, mutta tulos on laimea. Eikä tietenkään ollut oikeaa kameraakaan. Puistolehmukset ovat ihanan värikkäitä ja miten kauniilta näyttää, kun lehtiä on varissut runsaasti kävelyteille ja niitä on vielä puissakin. Jos aurinko silloin sattuu pilkahtamaan, näky on ihan mahtava!
Minähän rakastan nukkeja :) Pienenä tietysti leikin niillä, minulla oli lempinukkena Liisa, joka oli ensin siskoni nukke. Sellainen vauvanukke. Voi että sillä leikittiin! Myöhemmin oli kivaa ostaa tyttärelle nukkeja. Ja hänkin tykkäsi leikkiä niillä. Ajattelin aina, ja jollekin sanoin ääneenkin, että viiskymppislahjaksi haluaisin sellaisen vauvanuken. Äitini sen muisti. Sain kuin sainkin lahjaksi allaolevassa kuvassa näkyvän nuken. Sen nimi on Aada :) Sillä on oikeantuntuiset hiukset ja sen poski on silkkimäinen kun sitä silittelee (jotain vinyyliä). Joku varmaan miettii, että hullua hommaa, mutta tiedän etten ole ainoa aikuinen nainen, joka rakastaa nukkeja. Alemmassa kuvassa on kaksi kangasnukkeani. Oikeanpuolimmaisen olen itse ommellut joskus 1990-luvulla ja vasemmanpuoleisen ostin itselleni Jyväskylän nukke-ja nallemessuilta samoihin aikoihin. Minulle tulee näistä hyvä mieli. Ja varmaan haluan jossain vaiheessa taas saada jonkun nuken. Sopivalla hetkellä.
Jos iPhonella kuvasit nuo ulkokuvat, etkä järkkärillä, niin hienoja ovat silti. Kyllä niistä ruska ja syksy välittyvät. Tosi nätti nimi tuo Aada ja sopii hyvin ihanalle nukellesi :)
VastaaPoistaTämän päivän kaikki kuvat on otettu iPhonella :) Niin, Aada on suloinen nukke!
VastaaPoista