Kesän lapsi

"Mä unestani taas jo herään kesätuuleen,
ja hyvän olon saan, kun meren äänet kuulen.
Kesämieli on taas ihan vallaton.
Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin.
Mä odotellut oon niin monen monta päivää.
Nyt kesäloma on, en tunne surun häivää.
Sydän sykkimään, ystävää etsimään!
Taas elämältä maistuu tää.

Aa kesän lapsi kun oon.
Aa villi luonteeni on.
Aa kesän lapsi mä oon.
Aa poissa huoleni on." (Kesän lapsi, Katri Helena) 

 Tänään tunsin suurta riemua siitä, että ajellessani autolla kohti kaupunkia jouduin ottamaan aurinkolasit käyttöön, koska muuten olisi häikäissyt liikaa :)  Aurinko paistoi kirkkaasti ja muutenkin tänään on ollut hyvin keväisen oloinen päivä. Toteutin myös pitkäaikaisen haaveeni ja ostin kuvassa näkyvän Marimekon! Tai se on sellainen mekon ja tunikan välimuoto, sitä on hyvä käyttää legginsien tai sukkahousujen kanssa. Jess, se on ihana :) Luulen, että tulen käyttämään sitä paljon.

Älä tyri nyt

"mahikset on vähissä täällä
puun ja kuoren välissä täällä
mut valo paistaa tunnelin päässä
nyt sinnittelet, pysy kii elämässä

pystymetsää ja laaketa peltoo
maisema herättää jumalan pelkoo
täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä
oot nuori ja rauhaton sydän
kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään
kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä"

(Älä tyri nyt, Jukka Poika)

 Tavallinen perjantai-ilta... Tarkoittaa tavallinen mikätahansa -ilta, samalla kaavalla nämä näyttävät menevän. Onneksi jotain loman tynkää on odotettavissa, pientä vaihtelua näihin päiviin. Mutta ei siinä mitään, olen ihan tyytyväinen, kun kaikki menee tavanomaisesti ja tutun turvallisesti. Mies lähti käymään naapurissa, joten minulla on vielä tässä ihan "omaa" aikaa :) Jonka luultavasti tulen kohta viettämään television ääressä, The Voice of Finland odottaa...
Tässä nämä pari kuvaa on luvatta skannattu siitä Veeärrän kirjasta, jonka poika oli saanut työnantajaltaan. Erittäin mielenkiintoinen kirja rautateiden historiasta Suomessa. Nämä kaksi kuvaa ovat minusta aivan parhautta kirjassa. Ylemmässä Helsingin Rautatieasema 1920-luvun alussa ja alemmassa tulipalo vuonna 1950. Miten ovat näkymät muuttuneet! Rakennuksen tunnistaa, mutta kaikki muu on sitten toisin. Olen jostain syystä aina pitänyt tuosta asemarakennuksesta. Tulee lämmin mukava tunne, kun menen Helsinkiin ja näen sen. Ehkä se kuvastaa juuri sitä kotiseutuikävää, jota aina tunnen mielessäni. Asun täällä maalla ja olen ihan onnellinen täällä, mutta aina myös kaipaan Helsinkiin. Pääsen niin harvoin käymään siellä :(
Nuo laulun sanat eivät sitten kerro ainakaan minusta. En ole kyllästynyt tähän kylään, mutta se kertoo hyvin nuorten asenteesta maaseutua kohtaan. Heille täällä ei ole mitään. Elämä tapahtuu jossain muualla, isommissa paikoissa. Ymmärrän kyllä. Minä tein vain päinvastoin, halusin pois isosta paikasta ja kaipasin maalle. Omat lapseni tekevät asiat taas toisinpäin. Miten paljon helpompaa olisi, jos voisi olla tyytyväinen juuri siinä paikassa, missä on se kotiseutu ja kaikki läheiset. Jostain pitää luopua saadakseen jotain muuta. Sitten pitää olla sinut sen kanssa, mitä on uhrannut asian edestä. Huhhuh, parasta lähteä nyt sinne telkkarin äärelle, menee ajatukset liian syvällisiksi ja mieli menee haikeaksi.

Karkauspäivä eli Run-away-Day vai miten se oli

Tätä päivää pääsee viettämään vain neljän vuoden välein, joten pakkohan se oli saada päivämäärä talteen tännekin blogiin :) Tämän päivän saldona on ainakin yksi onnistunut kosinta, mistä jo pelkästään voi olla onnellinen. Toisten ilosta pitää iloita :) Ties miten monta yritystä on ollut, tai onko kenties tullut hamekankaita... Kaikkea ei koskaan kerrota.
Tauti alkaa pikkuhiljaa asettua, mutta vielä pelkään jälkitauteja. Korvissa tuntuu oudolta humisevalta ja nenä on näin iltaisin tukossa. Toivottavasti ovat ohimeneviä vaivoja. Tällä viikolla piti olla hammaslääkärin aika, mutta se piti perua. Tällaisessa taudissa ei voi kovin kauan maata selällään suu auki..... Mutta huomenna meinasin mennä kampaajalle hiustenleikkuuseen, se onnistuu sairaanakin. Se on kumma, miten olotila kohenee heti kun hiukset ovat kunnossa. Ryhti paranee koko kropassa eikä vain hiuksissa. Hyvä niin.
Huomenna alkaa sitten maaliskuu, joka taas on ensimmäinen kevätkuukausi. Ja tänään näin jo ensimmäiset pajunkissat! Ilma oli aurinkoinen ja sen verran lämmin, että kevät alkoi tuntua todelliselta. Valo voittaa ja lämpö tavoittaa meidät :)

Sunnuntai-ilta

Vielä pieni postaus sunnuntai-illan kunniaksi. Tänään on ollut harvinaisen kaunis ilma, tai ehkä se ei enää olekaan niin harvinaista, vaan lupaus kevään pikkuhiljaisesta tulemisesta :) Harmi vaan, että tämä sairastelu vie huomion kaikesta kauniista... on vaan kurja olo edelleen, kurkku on kipeä ja ääni pihisee. Välillä ääni tulee jo vähän parempana, mutta olisi kai hyvä olla ihan hiljaa ja lepuuttaa ääntä. Miten sitä malttaa? Kuumetta ei onneksi ole tänään ollut. Alla olevassa ensimmäisessä kuvassa on ihanaa mehevää ananasta, on kyllä mehuisaa ja makeaa, hyvää syötävää. Vähän liiankin makeaa, en pysty syömään näitä kovin montaa.
Poikamme tuli taas lomille ja alakuvassa onkin hauska asetelma, kun Choco-kissamme on asettautunut pojan kamppeiden päälle, siinä on takki, hattu ja reppu. Choco sulautuu väreihin oikein hyvin!
Kävimme saunassa, sitten katsoimme kun Idolsin kymmenen finalistia julkistettiin. Hyviä uusia laulajia taas tulossa, saa nähdä kuka voittaa; Diandra, Petri, Tiina, Ina, Heikki, Susanna, Niina, Torsten, Arttu vai Sini... Nyt voisi mennä nukkumaan, toivottavasti ensi yönä saa nukuttua hyvin eikä tauti vaivaa liiaksi..

Sairastelua

Välillä päivät menevät näinkin, sairastellessa. Maanantai-iltana nousi kuume ja sitten tiistaina alkoi kurkkukipu ja flunssa... No perjantaina ääni oli kadonnut kokonaan. Siis kurkunpääntulehdus. Eilen olikin kuumeisin päivä, tänään ei ole noussut kuume paljonkaan. En kuitenkaan lähtenyt Seurapirtille vohvelinpaistoon, koska olo on ihmeen heikko. Enkä voi oikein puhua kenellekään :(  Viime yötkin ovat menneet tosi huonon unen merkeissä, koska kurkkuun on koskenut ja välillä sitä hikoilee ja sitten yskittää ja sitä rataa. Nieleminen tekee kipeää. Sellainen sairaskertomus. Toivottavasti ollaan nyt menossa jo parempaan suuntaan. Miehellä on sama tauti ja armeijapojallamme myös.
Seurapirtillä olisi tosiaan ollut tänään ulkoilupäivä ja tarjolla hernekeittoa ja vohveleita. Olisi ollut kiva muuten mennä. Mies kävi syömässä keittoa ja tarinoimassa muiden kylänmiesten kanssa :) Ilma on onneksi hyvä, ei paljon pakkasta ja tuollainen tasainen aika ihanne ulkoilusää.
Eilen muuten tuli kuluneeksi 28 vuotta siitä, kun menimme kihloihin mieheni kanssa ♥  Silloin oli karkauspäivä ja meistä se oli hauska idea, minä en kuitenkaan ollut se "kosija". Se oli sellainen yhteinen päätös. Seuraavana vuonna menimmekin naimisiin ja  - yhdessä olemme edelleen :) Välillä sitä vaipuu muisteluihin, kun sattuu kohdalle näitä merkkipäiviä.

Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon

"Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en"


(Sun särkyä anna mä en, Johanna Kurkela)


Lopulta tauti tavoitti meidätkin... Eilen illalla kuume nousi sekä minulle että miehelleni. Onhan se kiva, kun molemmilla on tauti yhtaikaa, samasta paikasta ollaan siis tartunta saatu. Tämä on tätä flunssaa, mitä on nyt liikkeellä tosi paljon, kuumetta ym oireita. Särkylääkkeen voimalla jaksaa nuo pakolliset työt navetalla hoitaa, muuten sitten lepäillään. Vähän korvissa tuntuu ilkeätä, ettei nyt tulehdusta sinne meinaa.
Alla oleva kuva on otettu iPhonella ja muokattukin sillä joskus tämän kuun alkupuolella. Tänään ei tuollaista kuvaa olisi saanut, on satanut lunta ja ollut muuten vaan pilvistä. Huomenna sataa taas lunta. Ehkä sitten viikonlopuksi tulee parempaa ilmaa. Sitä odotellessa :)

Kaupunkimme kellojen mä edistävän pelkään

"Vaan yhdessä kun ollaan, aika saa kuin siivet selkään,
kaupunkimme kellojen mä edistävän pelkään
suostu mä en vain tyytymään haaveisiin,
kun kanssas elää mä voisin kai loputtomiin

ja niin kauan kaikesta nauttisin,
kauan kanssasi armahin,
kauan elää niin tahtoisin vain
kauan, kauan, kauan, kauan, kauan..."

(Kauan, Danny)

Siis tämä ensimmäinen kuva on ihan sen kunniaksi, että on laskiaissunnuntai ja leivoin jopa pullaa! Pullat olivat vielä vähän lämpimiä, kun täytimme niitä joko mantelimassalla tai hillolla ja tietysti kermavaahdolla :) NAM! Mutta eipäs tullut "laskettua", siis mäkeä, ei täällä kunnon sellaista ole lähellä ja toisekseen tänään oli aika kurja ilma, tuuli ja tuiskusi lunta, ulkona ei ollut kivaa olla. Tytär oli viikonlopun kotona, mikä oli ihanaa:) Kun vielä niin harvoin nykyään nähdään.
Kaikki ei mennyt ihan putkeen tänä viikonloppuna. Perjantai-iltana iltalypsyn aikaa maitotankki hajosi äkkiä, siis virrat menivät poikki eikä maito siis jäähtynyt. Mies yritti korjata ja löysikin vian, mutta oikea osa puuttui. Huoltomiehet olivat jollain "kurssilla" jossain hotellissa, eivätkä "jostain syystä" voineet tulla korjaamaan kuin vasta lauantaiaamupäivällä. Siinä sitten piti kaataa viemäriin kolmen lypsykerran maidot...... Meijeri kuulemma korvaa puolet. Okei, onneksi edes niin. Mutta että pitikin sattua juuri viikonloppuna, kun huoltomiehet olivat viihteellä? Vika oli kuulemma juuri se, jonka mies paikallisti, ja huoltomiehiltä meni noin 10 min sen korjaamiseen. Että sellaista palvelua tällä kertaa.
Lauantaina oli rakkaan koirulaisemme Mellin syntymäpäivä ja se täytti viisi vuotta! Siksi piti ottaa näitä potrettikuvia tyttären avustamana, ei ole helppoa kun koira on liian innokas saamaan niitä makupaloja... Joitain kuvia sain onnistumaan ja tässä sitten näytiksi niitä. Onnea Melli!

Viikko sitten oltiin laps'saunavierailulla tuolla kylällä. Siellä oli syntynyt pieni tyttö, joka oli nyt viiden kuukauden ikäinen. Alla olevassa kuvassa on siis se tyttövauva ja sitä ihailemassa toinen ihana tyttö, Sanni, joka myös asuu meidän kylällä.

Tässä viimeisessä kuvassa, tai siis kyseessä on postikortti jonka lähetin Canadaan, on mielestäni aivan oman äitini näköinen nainen ja tunnelmakin on kuin jossain isän ottamassa kuvassa 1950-luvulta... Nostalgiaa. Ja tulee ikävä äitiä!
Tämän päivän aiheen piti olla ajanpuute ja sen ihmetteleminen, mutta tässähän tämä jo tulikin. En nimittäin ehdi nyt enempää, kun kello on paljon ja pitää mennä nukkumaan. Aika ei tunnu koskaan riittävän kaikkeen mihin haluaisi. Ja kun jossain oikein viihtyy, aika kuluu kuin siivillä. Lievää stressintunnetta tämän ainaisen ajanpuutteen takia. Rästissä on lukemattomia asioita. Mutta tältä erää tämä on tässä. Pää tyynyyn ja unten maille. Ties mitä unia se taas näyttää :)