keskiviikko 8. elokuuta 2012

Sommaren är kort, den nästan regnar bort...

Äitini Nekku-kissa nukkui tänään pois 23 vuoden iässä. Vaikka miten tietäisi, että sen aika oli pian lähteä, ei se tunnu helpolta. Lemmikkeihin kiintyy niin kovasti, ja jos ne ovat olleet siinä läsnä jokaisessa päivässä yli kaksikymmentä vuotta, ei luopuminen ole helppoa. On paha mieli äidin ja muiden läheisten takia. Suru ja luopuminen ovat vaikeita asioita, olipa sitten kyseessä kissa tai joku muu asia, josta ei olisi ollut valmis vielä eroamaan. Sanat eivät paljon lohduta, eikä paljon muukaan. Taas tarvitaan sitä aikaa. Myötätuntoa ja lähelläoloa. Paljon halauksia ja rakkautta. Nekulla on nyt hyvä olla ja se nukkuu pieni hymy suupielissä nähden unta kesästä, hiiristä, linnuista ja kaikista asioista, jotka sille olivat elämän aikana tuttuja.

Poikamme ja Nekku 20 vuotta sitten
Tämän päivän otsikko viittaa nyt siihen, että taas sataa ja paljon. Pari päivää oli poutaa välissä ja sitten alkoi tämä sade, joka on tänäänkin ollut jatkuvaa. Kesä hupenee ja alkaa näyttää siltä, että säätila jatkuu samankaltaisena syksyyn asti. Tässä alkaa jo odottaa ensi kesää... Sadepäivän kunniaksi kävimme Kuopiossa hankkimassa tyttären solukämppään kalusteita. Nyt siellä on sänky, kirjahyllyt ja peili sekä kunnon työtuoli. Vielä puuttuu pöytä, ja sitä pitää lähteä metsästämään lähipäivinä. Kouluhan alkaa ensi maanantaina. Sitten olemme miehen kanssa täällä taas kahdestaan, enimmäkseen.


5 kommenttia:

  1. 10 vuotta sitten?! eikös toi oo Reko? nyt en usko :D

    VastaaPoista
  2. Hupsista :O Tarkoitus oli laittaa että 20 vuotta sitten :D

    VastaaPoista
  3. Voi Nekkua... ihan sama täällä, ajattelen kaikkia meitä jotka ovat nyt surullisia vaikka Nekun lähtö on ollut odotettavissa... Niin todellisen surullista! Nekkuhan on "aina" ollut äidin kissa! 23 vuotta...

    VastaaPoista
  4. Ihana, ennenäkemätön kuva Nekusta. On kyllä niin sanoinkuvaamattoman kova ikävä sitä pikkuolentoa. Kaikki täällä ihan huutaa sen poissaoloa.

    VastaaPoista