tiistai 26. kesäkuuta 2012

Sateiden välissä

"Sinä lähetät Kesälle kortin
jossa toivot siltä lisää kauniita ilmoja.
Sinä painat poskesi ruohoon
   jota kevyt tuuli vilvoittaa."
                                     (Risto Rasa)

Juhannus oli, tuli ja meni. Kyllä, ilma oli suotuisa, grillattiin ja syötiin ulkona aattona, illalla ihailtiin hienoa kokkoa. Sen olivat pojat koonneet ihan itse, koska miehellä oli rehuntekokiireitä. Itikoita oli liian paljon kokkopaikalla, ne hyökkäsivät vaatteidenkin läpi iholle. Naapurit tulivat vielä sisälle istumaan iltaa ja miehellä meni myöhäseen, minä puikahdin aikaisemmin nukkumaan. Vieraiden kanssa oli ihan mukavaa, mutta työkiireet sanelivat juhannuksen rytmin tällä kertaa. Koneet eivät toimineet, piti vaihtaa vanhoihin konsteihin eli paalaus ja käärintä erikseen. Minä tein navettahommia yksin ja mies ajoi rehua koko juhannuspäivän ja seuraavan yön. Sunnuntaiaamuna satoi jo vettä ja viimeiset paalit mies joutui käärimään sateessa. Siinä vaiheessa tuntui aika toivottomalta. Lopputuloksena kuitenkin ihan onnellinen mies, heinät tallessa ja valvominen kannatti. Täällä on satanut niin paljon viime päivinä. Vielä olisi heiniä pelloilla, mutta onneksi pystyssä, joten ehkä ne pystyy pelastamaan ennenkuin menevät auttamattoman vanhoiksi. Maanviljelys on täysin säiden armoilla oleva työ, siinä ihminen tuntee itsensä osaksi luontoa ja siis todella pieneksi osaksi...






1 kommentti:

  1. Voi teitä kun joudutte rehkimään sillä tavalla! Täälläkin on satanut ihan mielettömästi, viime yönäkin oli todellinen kaatosade. On ollut harvinaisen kolea ja sateinen kesä tähän mennessä, saa nähdä miten loppuosa tulee olemaan. Toivotan teille kuitenkin oikein ihanaa kesää!

    VastaaPoista