torstai 1. joulukuuta 2011

Pian hassu hissipoika painaa ihmenappia

Tää onko unelma vai unelma unelmasta?
Lauluja kaduilla ja punaisia ilmapalloja.
Naurava Jumala ruokkii nälkäisiä armolla,
Nääntyvä janoonsa saa juoda maljan sateenkaaria.

Jos unelmat puuttuu,
Ei kukaan kestä koko totuutta.
Niin maailma muuttuu,
Pian hassu hissipoika painaa ihmenappia.

Kun rakkaus saapuu kaupunkiin,
Ihmiset kääntyy katsomaan.
On aiheita myöhäisuutisiin,
Loppukevennys päättyy suudelmaan.
Panssarivaunussa vilkuttelee joukko lapsia.
On niillä unelma, ne tekee unelmista uskontoja.
Me ollaan samoja, tai erilailla samanlaisia,
Ja sama unelma on pienenpieni pala taivasta.

Kun rakkaus saapuu kaupunkiin,
Yksi saa taivaan, toinen maan.
Joku saa kausikortin unelmiin,
Joku luopua tahtoo omastaan.

Kun rakkaus saapuu kaupunkiin,
On aiheita myöhäisuutisiin.
Kun rakkaus saapuu kaupunkiin,
Yksi saa taivaan, toinen maan.

(Kun rakkaus saapuu kaupunkiin, Hector)


Suomen kieli on ihana kieli. Kun kuulin tuon Hectorin biisin ekaa kertaa, tuo otsikon lause tarttui päähäni ja alkoi kiehtoa jotenkin oudolla tavalla. Olen aina pitänyt sanoista ja lauseista, tarkoitan että kieli on kiehtonut minua aina. Nuorena saatoin lukea huvikseni Nykysuomen sanakirjaa vain niiden sanojen takia. Maistelin kauniita sanoja mielessäni tai sitten ne herättivät mielikuvituksen lentoon ja jatkoivat ajatusta eteenpäin. Kerran muistan saaneeni Synonyymisanakirjan nimipäivälahjaksi, se oli kiinnostavaa luettavaa. Ehkä minun olisikin pitänyt ruveta lukemaan suomen kieltä, kielen tutkiminen olisi voinut olla minun alaani. No, ehkä toisessa elämässä sitten. Sanat eivät edelleenkään lakkaa kiehtomasta minua.
Tänään sitten alkoi joulukuu. Kaksikymmentäneljä päivää jouluun. Tänä vuonna olemme jo etuajassa jouluvalojen ja joidenkin koristeiden kanssa. Odotan innolla joulua ja uudenvuodenaattoa, kun meille tulee rakkaita ihmisiä ja varsinkin näen omia lapsiani! :) Onhan tässä moninaisia puuhia ennen joulua tehtävänä, mutta onneksi vielä on aikaa. Kauppoihin olisi raahauduttava jonain päivänä, tai ehkä useampana päivänä, hankkimaan lahjoja ym. Se on taas iso urakka, kun ei oikein ole aavistusta mitä hankkisi. No ehkä se valkenee pikkuhiljaa.










Postcrossing on ihana uusi harrastukseni! Tänään lähetin tällaisen kortin Alankomaihin.
Lumet ovat taas melkein sulaneet pois ja ulkona on ruman näköistä. On siellä jonkinlaista "härmää" ja jäätä. Ehkä ei mene ihan mustaksi, jos vaan pientä pakkasta pitelee. Tosin en toivo lisää luntakaan. Kaikki menee aina liioitteluksi, jos sataa lunta, sitä tulee heti kerralla paljon ja liikenne on ihan sekaisin. Pakkastakin jos rupeaa olemaan, ei varmaan voida tyytyä ihan pieneen pakkaseen... Toivon tosiaankin, että tämä talvi olisi leuto ja vähäluminen. Kaksi kovaa talvea peräkkäin olivat aika rankkoja.. Mutta ainakin talventulo on nyt jo myöhässä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti