Onko mitään kauniimpaa

"Onko mitään kauniimpaa kuin luvata elämänsä
Toisen käsivarsille ja siinä levätä
Mä lupaan suudella sun kipeitä kohtia
Ehkei se ehjäksi saa, mutta se helpottaa

Aallonmurtajia, raukeita aamuja

Sinä kaunein kaikista
Älä laske suruja
Mä tahdon pyyhkiä pois sun kyyneleesi
Jos on aallot korkeita
Ollaan samalla puolella
Ne suuret rakkaustarinat on tosia"   (Kaunein kaikista, Teleks)

Eilen oli Itsenäisyyspäivä. Ihan hyvä päivä. Nuoret leipoivat pipareita. Televisiosta tuli perinteinen Tuntematon sotilas. Illalla tietysti Linnan juhlat, joita ei tällä kertaa seurattu kuin vähän, koska ei ehditty. Meni navetalla sen verran pidempään, kun ennen lypsyä vein nuoret takaisin kirkonkylälle.

Mutta ihania päiviä ollut monta peräkkäin. Tytär oli taas kotona. Kahtena iltana pelattiin lautapelejä ja oli tosi kivaa. Valvottiin pitkään, mutta jostain syystä ei edes tehnyt mieli mennä aikaisemmin nukkumaan. Tytär kävi mummon luona poikaystävänsä kanssa ja mummokin ihastui ;)  Tosin arvasinkin, että niin käy.

Paras uutinen tuli maanantaina, kun vanhin poika kertoi, että hän oli mennyt kihloihin tyttöystävänsä kanssa! ja kaiken lisäksi häät ovat tulossa ensi kesänä! Se tuli niin täytenä yllätyksenä, että enpä olisi arvannut reaktiotani (tai olisi kyllä pitänyt...), purskahdin tietysti liikutuksesta itkuun. Mutta koko illan sen jälkeen leijuin onnellisena :) Elämä on välillä tosi ihanaa! Kaikkien harmaiden arkipäivien välissä tällainen juhlahumu tuntuu erityisen hyvältä ja kantaa taas pitkälle eteenpäin.

Kuvat on otettu parina viime päivänä. Toissapäivänä satoi lunta lisää ja maisemat näyttävät jo hyvin talvisilta. Mutta jos ei tule tämän enempää pakkasta, pari astetta siis, niin talvi vaikuttaisi ihan siedettävältä.