Kesäyön on onni omanani

"Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie."
(Nocturne, Vesa-Matti Loiri, sanat Eino Leino)

Kesällä kaikki kukkii niin nopeasti (mukaellen Lapin kesää...). Tienvarret kukkivat loistavina! Kävimme tyttären kanssa Kuopiossa tiistaina katsastamassa hänen tulevaa kotiansa siellä. Matkan varrella saimme ihailla kukkivia pientareita, säälittää kun ne kohta leikataan alas. Uusi koti on kolmen tytön solukämppä, ihan hyvällä paikalla. Kauppakin on mukavan lähellä. Kouluun on nelisen kilometriä, joten on käytettävä bussia, mutta kaipa ne kulkevat melko usein. Sitten eikun vaan sisustamaan :) Syksy tulee kohta, elokuussa alkavat koulut ja siitä se taas lähtee. Vielä ei kannata sitä surra, ollaan heinäkuun alussa ja keskikesän aika on syvimmillään. Ilmat ovat olleet viime päivinä melkein helteisiä, navetassa on kuumaa eli hikistä työskennellä. Lehmät alkavat syödä vähemmän, nekään eivät pidä liiasta kuumuudesta. Minä kyllä pidän näistä poutapäivistä, sadetta en kaipaa ollenkaan. On niin kivaa laittaa pyykit ulos kuivumaan ja muutenkin puuhastella puutarhassa. Mies on tosin ajanut lietettä lähipelloille, joten ulkona "tuoksuu". Tytär pelkää, että haju tarttuu pyykkeihin... Voi siinä niinkin käydä. Sitten pitää pestä pyykit uudestaan, tai toivoa että haju haihtuu...