Ikuisuus yksi huokaus vain

"Ikuisuus, yksi huokaus vain.
Yksi yö kuin koko elämä.
Tuoksussasi keväät tuhannet.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea."

(Hetken tie on kevyt, Tehosekoitin)


Vähän nostalgiaa iltaan :)  Kuvissa minä noin kaksikymmentä vuotta sitten, tai vähän ylikin... Alakuvassa näkyy silloinen koiramme, bordercollie Natalia. Yläkuvassa minulla on sylissä kesy lammas Jooseppi (se syntyi Juuson ja Joosepin päivänä). Sen emo hylkäsi sen ja juotin sitä tuttipullosta. Se seurasi minua kaikkialle ja oli kuin koira. Kerran sen jalka juuttui ritilään navetassa ja meni kai poikki, siitäkin se lopulta toipui vaikka oli ensin tosi huonona. Voi että. Kyllä se oli meillä varmaan pari vuotta, sitten siitä piti luopua, kun se rupesi puskemaan lapsia ja kaikkia.
Nuorin poika soitti, hyvin kuulemma menee. Olipa tosi ihanaa kuulla, olen ollut huolissani. Toisesta pojasta ei vielä ole kuulunut. Siellä he molemmat kaukana yrittävät selvitä uusista tilanteista ja asioista... Päivä päivältä kaikki sujuu varmasti paremmin.
Pitäisi kai yrittää mennä nukkumaan.. Aamuisin meinaa olla niin vaikeaa herätä. Talvella on aina sellaista, kesällä se on helpompaa. Se on tuo valon määrä suoraan verrannollinen vireystilaan. Ihme että suomalaiset saavat mitään aikaan talvella. Pitäisi vain nukkua paljon enemmän, jotta jaksaisi. Onneksi valoisat päivät ovat jo lähellä. Tänään iski taas kova kaipuu jonnekin aurinkoiseen paikkaan, kun eräs tuttu kirjoitti facebookissa palanneensa juuri Fuengirolasta ja siellä oli ollut +27 astetta. Onko reilua?

Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan

"Täysikuu, kun hänet löydät, jota kaipaan minä niin.
Täysikuu, sä hänet loisteellasi peitä suudelmiin
Ja kerro hälle kuinka paljon häntä rakastan.
Täysikuu, se kerro hälle täysikuu."

(Täysikuu, Olavi Virta)

Tämäkin päivä sitten koitti. Pojat armeijassa. Miltähän heistä nyt tuntuu? Seuraavat päivät eivät ole kivoja, koska kaikki on uutta ja erilaista mihin koskaan on tottunut. Toivon todella kovasti, että he sopeutuvat ja pärjäävät siellä. Tänään on täysikuu, vaikka juuri nyt se ei näy, koska kaiken peittää usvainen pilviverho. Eilen kuu möllötti melkein täytenä pilvien raosta. Eilen oli muutenkin hieno päivä. Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja sain otettua hienoja lumikuvia. On se vaan niin paljon inspiroivampaa kuvailla auringossa kuin harmaassa kelissä. Maisema on kirkkaampi ja värit loistavat paremmin, lumikin kimaltelee kauniimmin.
Olen yrittänyt taas tehdä valokuvakirjaa, tällä kertaa itselle. Hidasta hommaa. Huomenna pitäisi saada tilattua se, että saisi sen alennushinnalla. Huhhuh, vielä olisi kahlattava jonkun verran kuvia läpi...
Ihan kuin flunssa meinaisi yrittää iskeä, en kyllä halua enkä anna periksi! On aivastuttanut ja vähän paleltanutkin, otin coldrexia ja yritän pysyä positiivisella mielellä enkä tahdo tautia. On suorastaan ihme, etten ole ollut sairaana todella pitkään aikaan, vaikka ympärillä on ollut flunssaisia ihmisiä, mutta tietysti todennäköisyys kasvaa kun aikaa kuluu. Flunssat nyt vain valitettavasti kuuluvat ihmisen elämään. Turha luulla muuta. Mutta jospa ei kuitenkaan tällä kertaa.

Nuorimman pojan uusi hieno ja tehokas pelikone!

Sain tällaisen kortin tänään Venäjältä! Postcrossing on niin hauskaa ja suosittelen sitä kaikille, jotka rakastavat kortteja :) “send a postcard and receive a postcard back from a random person somewhere in the world!” http://www.postcrossing.com/

Olkapäällä kyyhkynen vaikket sitä nää

"Sinussa on valo, sinussa on yö
Sinulla on sitkeä sydän joka lyö
Väsymättä kipinöitä tuuleen
Valaisemaan tietä pimeää.

Sade tuli tulvana yli pysäkin
Sinä olet ihme, suuri sittenkin
Sinulla on ilma ja kyky hengittää
Olkapäällä kyyhkynen
Vaikket sitä nää."

(Sitkeä sydän, Juha Tapio)


Talo on tyhjentynyt, hiljentynyt, lautaset pöydässä vähentyneet. Nuorin poika on vielä kotona, kunnes maanantaina lähtee Kajaaniin armeijaan. Toisiksi vanhin poikakin lähtee Kajaaniin samana päivänä. Ja vanhin poika on jo parhaillaan Lapinjärvellä siviilipalveluskeskuksessa. Kaikki kolme poikaa yhtäaikaa valtiolla velvollisuuttaan suorittamassa... Olisiko aika harvinaista? Sitten saan olla sydän syrjällään, että miten he siellä pärjäävät, kestääkö hermot vai katkeaako pinna, tuleeko pojista miehiä...? Nyt on aika väsynyt olo. Luulen, että tänä iltana nukuttaa aikaisin. Joulun aika on ollut ensin kiihtyvää, sitten kiihkeää, nyt tasaantuvaa, mutta myös hauskaa ja erittäin sosiaalista, tosin välillä väsyttävää ja omat jutut ovat olleet taka-alalla pitkään. Ei oikein tiedä mistä kaiken taas aloittaisi. Pikkuhiljaa normaali elämä palautuu. Samalla tietysti yksinäisyys alkaa taas, ikävä lapsia ja läheisiä ja sellainen turhuuden tunne. Toivon, että tulevat ajat olisivat luovempia, olisi aikaa hoitaa itseään ja viettää laatuaikaa miehen kanssa. Talvikin on vihdoin kovenemassa, pakkasta on ollut tänään enemmän, noin -8, ja lunta on tullut asiaksi asti, riittävästi minun mielestäni. Onneksi talvesta ei tule nyt niin pitkää kuin parina viime vuonna, koska kevät tulee vastaan varmasti viimeistään huhtikuussa. En olisi jaksanut kolmatta kovaa ja pitkää talvea peräkkäin.
Olen vähän skannaillut vanhoja valokuvia. Tässä alla olen minä joskus alle vuoden ikäisenä iloisena konttaamassa. Viime päivinä olen ottanut aika vähän kuvia enkä ainakaan ole ehtinyt tekemään niille mitään. Yritän tästä taas virittäytyä :)

Mä taisin jäädä kiinni tähdenlentoon

"jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä
sen kaiken mitä niistä on jäljellä
niin sydän vähitellen arpeutuu
jokainen laittaa kiinnii siivet selkäänsä
se ainoo joka on mun mielessä
se olet sinä ei kukaan muu"

(Siivet, Teleks)


Uuden vuoden ensimmäinen teksti. Vuoden vaihteen juhlinta sujui suurinpiirtein suunnitelmien mukaan eli toivottavasti muillakin kuin minulla oli hauskaa :) Onneksi on iso talo, koska juhlijoita oli 18, joista 16 jäi sitten yöksikin eli jokaiselle löytyi nukkumapaikat. Alkuilta meni saunassa käynneissä ja erilaisia pelejä pelatessa. Nuoret toivat ps2:n Singstarin tuvan televisioon ja illan mittaan kuultiin monenlaisia "lauluesityksiä". Naposteltiin ja syötiin paljon, oli nakkeja, perunasalaattia, pikkupitsoja, pähkinöitä, ranskalaisia perunoita ym. Ja kukin joi mitä joi. Lähempänä puoltayötä mentiin ulos ja sitten alkoi rakettien pauke. Tällä kertaa niitä ei ollut aivan entisten aikojen malliin, mutta varmaan riittävästi. Yritin kovasti ottaa kuvia, mutta ei ole helppoa, en saanut oikeen mitään kunnollista. Tilanteet menevät niin äkkiä ohitse. Tuli sitten valvottua ihan liian myöhään, parin tunnin unien jälkeen navetalla olo oli yhtä unissakävelyä... Mutta yhtäkaikki siitäkin selvittiin. Vanhin poika kihlattuineen lähti jo siinä uudenvuodenpäivänä, samoin tytär poikaystävineen illemmalla. Pikkuhiljaa väki vähenee. Nyt sitä kaipailee hiljaisuutta ja yksinäisyyttä vähäsen, en ole niin kauhean sosiaalinen että haluaisin kokoajan olla suuren joukon ympäröimänä. Mutta näiden pyhien jälkeen kun alkaa arki, saan olla ihan tarpeeksi yksin, joten nyt pitää nauttia näistä hetkistä.
Alla onkin sitten kuvia aattoillasta ja sen jälkeen "after party" -kuvia. Sikinsokinen kasa käytettyjä tähtisadetikkuja on yllättävän kuvauksellinen kohde :) Ja yhdessä kuvassa on rakas tyttäreni rakkaansa kanssa. Aamun nukkuja sohvalla on kuin asetelma kissoineen kaikkineen. Hyvin näytti nukuttavan ympärillä olevasta hälinästä huolimatta.

Elämä on suloista ja haikeaa

"Elämä on, jakso elämästä,
se tietää totuutemme,
me sitä häpeilemme,
sen itse katkaisemme tämän tästä.

Elämä on suloista ja haikeaa,
kun pitkin maailmaa, se meitä kuljettaa."

(Suloista ja haikeaa, Juice Leskinen)


Vuoden viimeinen päivä. Talo on täynnä väkeä, tällä hetkellä meitä on 14 ja myöhemmin illalla 18! En tiedä, miksi olen odottanut tätä niin paljon. Ehkä se on tämä yksinäinen syksy, kun täällä ei ole ollut kuin mieheni ja minä plus koirat ja kissat.. Olen alkanut kaivata ihmisiä ympärille, nuoria heidän nauruaan ja elämäniloaan tulevaisuudenuskoaan ja haaveitaan, ihmisiä jotka tuntevat minut ja hyväksyvät jotka jotenkin ymmärtävät ja kuuluvat elämääni aina. Tämä ilta on sellainen huipennus. Yksi sisko kävi ilahduttamassa meitä pari päivää, mutta hän lähti tänään kohti uusia seikkailuja eri kaupunkiin. Tilalle tuli kuitenkin toinen sisko miehensä ja poikansa sekä tyttärensä kanssa :)  Jonain päivänä pitäisi vähän summata tätä vuotta, mutta juuri nyt ei vain ole aikaa. Pitää mennä syömään, sitten navetalle, sitten saunaan ja sitten illanviettoon! :)

Onnellista Uutta Vuotta 2012!

Tällaista peliä pelattiin yhtenä iltana, Power Grid. Oli tosi hauskaa pelailla kahden poikansa ja tyttärensä sekä  miehensä kanssa, ihan tuntui ylelliseltä!

Nuorimman pojan uusi harrastus, hassu helikopteri, siis radio-ohjattava sellainen

Tuuli puissa soi

Tuli se myrsky sitten tännekin. Kolmen aikaan meni sähköt poikki ja piti laittaa varavoima käyttöön (traktorilla pyöritettävä aggrigaatti), että päästiin lypsylle. Nyt on sähköt taas päällä (klo 19), mutta saas nähdä pätkiikö vielä... Tuulee niin vietävästi. Tässä odotellaan vanhinta poikaa ja hänen tyttöystäväänsä, mies lähti heitä hakemaan asemalta. Olen nähnyt heitä viimeksi - taisi olla Kirjamessut lokakuun lopulla Helsingissä. Ylihuomenna tuleekin nuorin poikamme kotiin ja sitten ovat hetken aikaa kaikki lapset yhtaikaa kotona! :) Pitääkin tästä lähteä laittelemaan jotain syömistä nuorelle parille.

Vain unelmilla on siivet

Joulu alkaa olla pulkassa ;D  Tapaninpäivän iltaa tässä vietetään, olo on jotenkin uupunut ja väsynyt. Pitää kohta mennä nukkumaan, että taas jaksaa huomenna. Joulu meni hyvin, itse asiassa tosi hyvin! Jouluaattona syötiin tarpeeksi aikaisin iltapäivällä, että oli aikaa nautiskella. Sitten ehti hyvin navetalle ajoissa. Ruoat olivat hyviä ja onnistuneita, kinkku oli mehevä ja minä otin jopa toisenkin siivun. Siskon miehen tekemät laatikot olivat menestys, kaikki pitivät niistä. Varsinkin lanttulaatikko sai runsaasti kiitosta :) Lisäksi oli maksalaatikkoa savolaiseen tapaan ja uutuutena maistiaisiksi bataattilaatikkoa. Navetalta oli kiire valmistautumaan, sillä joulupukki saapui jo seitsemän aikaan. Pienet vieraamme olivat innoissaan ja ihanan aitoja ja riemuissaan joulupukin vierailusta. Paketteja tuli paljon ja pienillä oli monta isoa lahjaa :) Koska olimme niin ajoissa, olivat pakettimme lopulta avattu kymmeneen mennessä ja ehdittiin vielä syömään juustoja ja juomaan vähän punaviiniä. Nuoriso pelasi lautapelejä, mutta me vanhemmat menimme sitten nukkumaan ehkä yhden maissa.

Melli-joulukoira

Juustopöytä :)

Kinkku oli joulupöydän kunkku!

Tässä alla on joitakin lahjojani. Korut sain mieheltäni. Mukana oli tuo lappu "you've found your beloved one". Aivan ihanat korut, varsinkin korvikset ovat niin kauniit, että olin pakahtua kun näin ne. Viinilasit ovat Pentikin ja sain ne siskoltani. Niitä voisi vaikka ruveta keräämään enemmänkin. Tosi kauniit! Kirjan sain äidiltäni ja vaikuttaa kiehtovalta, pitää pian päästä lukemaan sitä. Irish Coffeen ym sain tyttäreltä. Paljon ihania lahjoja. Kiitos tuhannesti kaikille! Ilmeisesti olen ollut tarpeeksi kiltti tänä vuonna :) ...