Tulla tonttuset voi ilomielin

Viikon päästä pitäisi olla kaiken jo lähes valmista. Sitten voi vain antaa joulun tulla. Ja niiden tonttusten :) Tänä jouluna meille on tulossa serkkuni lapsineen, joita on kolme isompaa ja kaksi pienempää. Lisäksi on kotona tietysti omiakin lapsia, mutta ensimmäistä kertaa kaksi puuttuu. Siis puolet on paikalla. Oudolta tuntuu ajatuskin, mutta tähän pitää vähitellen tottua. Ehkä seuraavana jouluna ovat taas kaikki kotona. Uutena vuotena sensijaan pitäisi kaikkien neljän lapsen olla täällä. Siksi ehkä tällä kertaa odotan enemmän sitä.
Tänään tuli lasku kennelnimestä. Tarkoittaa sitä, että kun nyt maksoin sen, Kennelliitosta lähetetään minulle paperit ja sellainen kunniakirjan tapainen todistus kennelnimestä. Sitten on Niinipuun kennel syntynyt! Kyllä on aika jännä juttu. Siitä olen haaveillut varmaan aika nuoresta asti ja kohta se on totta. Mellin viimekesäisille pennuille voi sitten lisätä kennelnimen niiden nimiin. Tai sekin pitää kai erikseen anoa, mutta kuitenkin.
Eilen oli aika harmaa ja synkeänoloinen päivä. Räntää satoi koko päivän. Kuvissa näkyy se tunnelma. Kävin myös hammaslääkärissä ja sekään ei ollut mukavaa. Mutta kaupasta löysin tuon pikkuruisen kuusen koristeeksi ja siitä olen iloinen. Miten voikaan pieni koriste-esine ilahduttaa mieltä niin paljon? Kuvia ottaessani oli Nella-linssilude taas ihan mukana, joten se piti ikuistaa kuvaankin. On se hassu kissa :)
Siskon mies oli käymässä työreissullaan täällä. Hän tekaisi meille porkkana-ja lanttulaatikot ja vielä perunalaatikotkin! Voi että olen iloinen! Nyt ei tarvitse niitä enää miettiä. Jotkut ihmiset ovat uskomattoman epäitsekkäitä ja ihania, kuten tuo siskon mies. Toivottavasti hän tietää ja uskoo sen, että arvostamme hänen ystävyyttään ihan todella! Meillä oli myös hauska plumpsi-ilta tähtiglögin kera, mikäs siinä ollessa. Hänen mukanaan lähti sitten kasa paketteja etelän sukulaisille ;)

Läpi avaruuden purjehditaan

"Pian kello kolme lyö
Käy maailma lepäämään
Ei maailman loppua
Tullut kai tänäänkään"

(Pieni sydän, Sakari Kuosmanen)

Eilen illalla saatiin korttitalkoot pidettyä miehen kanssa! Totta, armas mieheni auttoi urakassa, muuten olisi homma vieläkin kesken... Menihän se myöhäseen, mutta menköön. Tänään pitäisi paketoida ja siivoilla ym. Joulu lähestyy uhkaavasti :)
Alimmassa kuvassa on rakas koirulaiseni Melli ja pikkukuvissa sen kesälliset pennut. Tilasin tuollaisia kortteja ja lähetän niitä pentujen omistajille. Eihän se niin jouluinen ole, mutta ajattelinkin sitä lähinnä esillä pidettäväksi kuvaksi ja muistoksi. Voi että on ikävä niitä pentuja! Pentublogissani on muuten ollut kaikki nuo kuvat. Pitäisi tehdä vielä sellainen pentukuvakirja joskus, kun niitä kuvia kaikkinensa on niin paljon ja olisi kiva koota ne yhteen kirjaksi. Ehkä sitten joulun jälkeen on taas aikaa.

Syysilta, kapea silta

"Mietin kumpi on yksinäisempää,
olla mä vai tuolla sisällä.
Mietin tuunko joskus yhtä rikkaaksi,
vai oonko kenties rikkaampi?"

(Rukous, Antti Tuisku)


Tänään hain elämääni sisältöä leipomalla pipareita. Siinä parituntinen vierähtikin mukavasti. Mutta ei se ole yhtä hauskaa yksinään... Piparien leipominen on kuulunut perinteisesti niihin jouluhommiin, jota on tehty yhdessä lasten kanssa. Joten tänäänkin tunsin itseni taas vähän surkeaksi. Ei ole helppoa selvitä ihan yksin. Tytär on viime vuosina ollut apuna monissakin jouluun liittyvissä askareissa, jotka nyt joudun hoitelemaan itsekseni. Mieheltä tuskin saan apua. Pikkusen kauhulla mietin esimerkiksi kortinkirjoitusurakkaa...
Olen tänään myös väsäillyt kuva-albumia parista viime vuodesta, pitäisi saada se valmiiksi maanantaiksi, että se ehtisi jouluksi. Siinä sitten olen tullut katsoneeksi ja selanneeksi viime vuoden kuvia ja monia tapahtumia ja ihmisiä. Nostalginen mieliala meinaa vallata.

Kohta taas on joulu

"Kun ensilumi syksyn tullen peittää maan,
niin lapset huutaa silloin riemuissaan:
”Kohta taas on joulu, taas kohta joulu on!
Taas joulu on! Taas joulu on!”
Vain porsasperhe yksin röhkii murheissaan,
kun lunta sataa maahan valkeaan:
”Kohta taas on joulu, taas kohta joulu on!
Taas joulu on! Taas joulu on!”
”Silloin ihmiset taas lyövät meille suuhun omenan,
sitten vielä syövät joka ainoan.”"

(Kohta taas on joulu, Irwin Goodman)

Niinpäniin. Tänään ostin joulukortteja ja postimerkkejä, kortinkirjoitusurakka odottaa. Mietin joululahjoja... ja ajattelin, että jos jonain jouluna voisi vain hypätä kaikesta tästä yli ja olla suoraan valmiissa pöydässä jouluaattona :)  Mutta toisaalta, juuri se valmistelujen työläys ja kaikki se hössäys ennen joulua valmistavat vain siihen ihanaan rauhan tunteeseen, joka valtaa aattoiltana ja jatkuu mukavasti pyhien yli. Sitä varten jaksaa puuhailla kaikenlaista jouluun liittyvää.
Mind your own business. Minun on todellakin yritettävä löytää omaan elämääni oma sisältö, toisten asiat ovat toisten asioita eikä minun pitäisi puuttua niihin. Missä kulkee raja aidon huolenpidon ja välittämisen tai sitten liiallisen neuvonnan ja tukahduttavan "kaikkitietävän" liianläheisen välillä? Siinä on selvä ero, mutta se on minulle näköjään kovin hämärä. Mutta onneksi perustin tämän blogin. Tämä auttaa järjestämään ajatuksia. Ja tämän avulla olen saanut ihan uutta kipinää valokuvausharrastukseeni! Olen löytänyt kuvaamisen todellisen ilon uudelleen :)

Onko mitään kauniimpaa

"Onko mitään kauniimpaa kuin luvata elämänsä
Toisen käsivarsille ja siinä levätä
Mä lupaan suudella sun kipeitä kohtia
Ehkei se ehjäksi saa, mutta se helpottaa

Aallonmurtajia, raukeita aamuja

Sinä kaunein kaikista
Älä laske suruja
Mä tahdon pyyhkiä pois sun kyyneleesi
Jos on aallot korkeita
Ollaan samalla puolella
Ne suuret rakkaustarinat on tosia"   (Kaunein kaikista, Teleks)

Eilen oli Itsenäisyyspäivä. Ihan hyvä päivä. Nuoret leipoivat pipareita. Televisiosta tuli perinteinen Tuntematon sotilas. Illalla tietysti Linnan juhlat, joita ei tällä kertaa seurattu kuin vähän, koska ei ehditty. Meni navetalla sen verran pidempään, kun ennen lypsyä vein nuoret takaisin kirkonkylälle.

Mutta ihania päiviä ollut monta peräkkäin. Tytär oli taas kotona. Kahtena iltana pelattiin lautapelejä ja oli tosi kivaa. Valvottiin pitkään, mutta jostain syystä ei edes tehnyt mieli mennä aikaisemmin nukkumaan. Tytär kävi mummon luona poikaystävänsä kanssa ja mummokin ihastui ;)  Tosin arvasinkin, että niin käy.

Paras uutinen tuli maanantaina, kun vanhin poika kertoi, että hän oli mennyt kihloihin tyttöystävänsä kanssa! ja kaiken lisäksi häät ovat tulossa ensi kesänä! Se tuli niin täytenä yllätyksenä, että enpä olisi arvannut reaktiotani (tai olisi kyllä pitänyt...), purskahdin tietysti liikutuksesta itkuun. Mutta koko illan sen jälkeen leijuin onnellisena :) Elämä on välillä tosi ihanaa! Kaikkien harmaiden arkipäivien välissä tällainen juhlahumu tuntuu erityisen hyvältä ja kantaa taas pitkälle eteenpäin.

Kuvat on otettu parina viime päivänä. Toissapäivänä satoi lunta lisää ja maisemat näyttävät jo hyvin talvisilta. Mutta jos ei tule tämän enempää pakkasta, pari astetta siis, niin talvi vaikuttaisi ihan siedettävältä.

Sinua sinua rakastan

Sinua, sinua rakastan
Niin liikkuu pehmeä kätesi
Kuin vene varhain aamuisella joella

(Sinua sinua rakastan, Kaj Chydenius)

Tänään on äitini ja isäni hääpäivä. He ovat olleet naimisissa 54 vuotta! Tunnen olevani erityisen onnekas siinä suhteessa, että minun omat vanhempani ovat olleet minun esikuviani rakkaudessa ja rakastamisessa. En ole koskaan epäillyt heidän rakkauttaan. Kuinka moni voi näin sanoa? Olen siis etuoikeutettu. He olivat hyvin nuoria naimisiin mennessään,  mutta he todistivat että rakkaus ei katso ikää aikaa eikä paikkaa. Sydämelliset Onnentoivotukset heille! Rakastan heitä niin paljon!

jalokivioksa

tanssija :)

tähti

Yön aikana oli satanut ihan pikkuisen valkoista maahan ja kun aurinko sitten aika ajoin paistoi, sain otettua näitä tämän päivän kuvia. Pakkanen oli jäädyttänyt vesipisarat jalokiviksi :)

Pian hassu hissipoika painaa ihmenappia

Tää onko unelma vai unelma unelmasta?
Lauluja kaduilla ja punaisia ilmapalloja.
Naurava Jumala ruokkii nälkäisiä armolla,
Nääntyvä janoonsa saa juoda maljan sateenkaaria.

Jos unelmat puuttuu,
Ei kukaan kestä koko totuutta.
Niin maailma muuttuu,
Pian hassu hissipoika painaa ihmenappia.

Kun rakkaus saapuu kaupunkiin,
Ihmiset kääntyy katsomaan.
On aiheita myöhäisuutisiin,
Loppukevennys päättyy suudelmaan.
Panssarivaunussa vilkuttelee joukko lapsia.
On niillä unelma, ne tekee unelmista uskontoja.
Me ollaan samoja, tai erilailla samanlaisia,
Ja sama unelma on pienenpieni pala taivasta.

Kun rakkaus saapuu kaupunkiin,
Yksi saa taivaan, toinen maan.
Joku saa kausikortin unelmiin,
Joku luopua tahtoo omastaan.

Kun rakkaus saapuu kaupunkiin,
On aiheita myöhäisuutisiin.
Kun rakkaus saapuu kaupunkiin,
Yksi saa taivaan, toinen maan.

(Kun rakkaus saapuu kaupunkiin, Hector)


Suomen kieli on ihana kieli. Kun kuulin tuon Hectorin biisin ekaa kertaa, tuo otsikon lause tarttui päähäni ja alkoi kiehtoa jotenkin oudolla tavalla. Olen aina pitänyt sanoista ja lauseista, tarkoitan että kieli on kiehtonut minua aina. Nuorena saatoin lukea huvikseni Nykysuomen sanakirjaa vain niiden sanojen takia. Maistelin kauniita sanoja mielessäni tai sitten ne herättivät mielikuvituksen lentoon ja jatkoivat ajatusta eteenpäin. Kerran muistan saaneeni Synonyymisanakirjan nimipäivälahjaksi, se oli kiinnostavaa luettavaa. Ehkä minun olisikin pitänyt ruveta lukemaan suomen kieltä, kielen tutkiminen olisi voinut olla minun alaani. No, ehkä toisessa elämässä sitten. Sanat eivät edelleenkään lakkaa kiehtomasta minua.
Tänään sitten alkoi joulukuu. Kaksikymmentäneljä päivää jouluun. Tänä vuonna olemme jo etuajassa jouluvalojen ja joidenkin koristeiden kanssa. Odotan innolla joulua ja uudenvuodenaattoa, kun meille tulee rakkaita ihmisiä ja varsinkin näen omia lapsiani! :) Onhan tässä moninaisia puuhia ennen joulua tehtävänä, mutta onneksi vielä on aikaa. Kauppoihin olisi raahauduttava jonain päivänä, tai ehkä useampana päivänä, hankkimaan lahjoja ym. Se on taas iso urakka, kun ei oikein ole aavistusta mitä hankkisi. No ehkä se valkenee pikkuhiljaa.

Postcrossing on ihana uusi harrastukseni! Tänään lähetin tällaisen kortin Alankomaihin.

Lumet ovat taas melkein sulaneet pois ja ulkona on ruman näköistä. On siellä jonkinlaista "härmää" ja jäätä. Ehkä ei mene ihan mustaksi, jos vaan pientä pakkasta pitelee. Tosin en toivo lisää luntakaan. Kaikki menee aina liioitteluksi, jos sataa lunta, sitä tulee heti kerralla paljon ja liikenne on ihan sekaisin. Pakkastakin jos rupeaa olemaan, ei varmaan voida tyytyä ihan pieneen pakkaseen... Toivon tosiaankin, että tämä talvi olisi leuto ja vähäluminen. Kaksi kovaa talvea peräkkäin olivat aika rankkoja.. Mutta ainakin talventulo on nyt jo myöhässä :)