Ei onni tule etsien

Aurinko paistaa ja sen säteet alkavat lämmittää, talven pahimmat kylmät on ohitettu. Paitsi helmikuu. Mutta enää pari kuukautta ja päivät ovat pidempiä, kesä lähempänä, valon lapset syntyvät uudelleen. On uskottava jotta jaksaa. On toivottava jotta kestää. "Ei onni tule etsien, se tulee eläen. Ei onni saavu ulkoa, se nousee rinnasta." (Erkko)

Ritiratirallaa

Hyvää tätä vuotta! En voi käsittää sitä, että joulukuu meni niin nopeasti ja vaikka joulu on mennyt ohitse, kiire vain tuntuu jatkuvan. Poika tuli armeijasta ja lähti Espooseen, koska työt alkoivat siellä. Hänellä on ollut auton kanssa ongelmia, mutta toisten takia. Harmittaa ja surettaa, kun kaikki voisi olla hyvin, mutta aina tulee vastoinkäymisiä. Nytkin joku oli törttöillyt ja ohiajaessaan hajottanut uudesta autosta peilin. Pahemminkin olisi voinut käydä, mutta kyllä se mieltä masentaa.
Minä en meinaa saada kiinni mistään. Kunhan tämä on ohi niin sitten. Ja tulee uusi juttu ja taas sama ajatus: Kunhan tämä on ohi niin sitten. Ehkä minun vain pitäisi lakata ajattelemasta noin ja ryhtyä toimeen nyt. En ole tehnyt mitään uudenvuoden lupauksia, mutta ainahan sitä käy vuoropuhelua itsensä kanssa ja päättää asioista.
Talvi ja lumi kyllästyttävät jo. En jaksaisi aina ottaa samanlaisia kuvia. Odotan niin paljon kevättä ja matkaa, jonka mieheni kanssa teemme huhtikuussa! Odotan tulevaa kesää, koska sen on ihan pakko olla parempi kuin viime kesä, siis että ei sataisi koko ajan... Vielä pitää malttaa jonkun aikaa ja kestää talvea. Onneksi valo lisääntyy päivä päivältä.

On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen

"On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie
On toinen maailma on hämäräinen tie
On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää
kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää"
(Avaruus, Samuli Edelmann)

Ihana tyttäreni neuvoi minua näiden kuvien laitossa, ne on siis ladattu Flickrin kautta ja onnistuu näköjään :)  Joulu on kovalla tohinalla tulossa ja kiirettä alkaa piisata riesaksi asti. Tällä viikolla olen jo lähettänyt joulukortteja ja paketoinut lahjoja. Vielä pitää kierrellä kaupoissa lahjojen perässä... Talvi on tullut kunnolla, on tosi kylmää, kun viima käy ja pakkasta on noin -12 ºC, luntakin on ihan tarpeeksi. Kylmä tuuli puhalluttaa irtolumen nietoksiin. Nämä kuvat muuten on otettu joulukuun alussa, kun ei ollut vielä liian kylmä ja aurinko paistoi kirkkaasti. Tarkeni kuljeskella kameran kanssa kohteita etsien. Ensi viikolla on sitten kaikenlaista kiirettä joulun kanssa, jouluaattoon aikaa viikko ja yksi päivä. Leipomista, ruokien valmistelua, lahjojen ostoa ja pakkaamista, siivoamista ym. mukavaa. Minusta ei välttämättä kuulu lähiaikoinakaan paljon, paitsi jos satun saamaan hyviä kuvia, jotka haluan jakaa teidän kanssanne :)

Itsenäisyyspäivää

Olisin halunnut laittaa tänne kuvia, mutta eipä onnistu, kun blogger ilmoittaa että kuvatila on lopussa. On kuitenkin itsenäisyyspäivä, joten hyvää päivää kaikille! Eilen kävimme mieheni kanssa shoppailemassa koko päivän Matkuksessa Kuopiossa ja oli niin mukavaa. Jotain ostettavaa löytyi, itselle ja lahjaksi. On se hienoa, kun meilläkin on lähellä sellainen "ostosparatiisi". Syötiin Ikeassa hyvää ruokaa (ja halvalla). Lomapäivä huipentui vielä käyntiin Prismassa :)  Illalla ajeltiin kotiin ja päästiin saunaan, jonka lomille tullut poika oli lämmittänyt valmiiksi. Tänään on suunnitelmissa viettää ystävien kanssa itsenäisyyspäivän iltaa glögin ja mm. hyvien juustojen parissa.
Talvi on tullut liian aikaisin, pakkasta noin -15 ºC ja lunta ihan tarpeeksi. Maisema on kauniin valkoinen. Vähän voisi tuuli liikkua, että Suomen lippu näyttäisi paremmalta tangon päässä. Nyt se roikkuu siellä huomaamattomasti.
Olisi kyllä kiva, jos saisin taas ladattua tänne kuvia... Pitää kai kysellä asiasta viisaammilta.

Kyläilyä

Viime viikonloppuna oltiin reissussa Jämsässä ja Jyväskylässä. Ilma oli surkea koko ajan, tihkusateinen ja harmaa. Mutta oli kiva tavata ystäviä ja sukulaisia ja viettää aikaa heidän kanssaan. Käytiin yhdessä navetassakin, siellä oli suurin osa lehmistä suomenkarjaa. Yläkuvassa näkyy lapinlehmiä ja länsisuomenkarjan edustaja, mutta oli siellä myös kyyttöjä. Ja muutama ayrshire, kuten alla oleva vasikka. Maisemakuva on sieltä Jämsästä.

Tänään päättyi vanhimman pojan siviilipalvelus, joten kaksi kolmesta on jo valtionpalveluksensa suorittanut. Nuorimmalla taitaa olla 44 aamua jäljellä. Pian hänkin pääsee jatkamaan "normaalielämää". Meidän kannaltamme tämä on ollut ihan mukavaa aikaa, näemme sentään poikaa viikonloppuisin, kun hän tulee lomilla kotiin. Armeijan jälkeen hän palaa Espooseen eikä sitten kovin usein nähdä. Täällä me kohta ollaan miehen kanssa ihan vain kahdestaan... Onneksi siskontyttö asuu meillä vielä jonkun tovin :) Hän pärjää lomittajana jo tosi hyvin ja on saanut paljon kiitosta työstään.

Navettavierailulla

Paljon puhtaita parsia odottamassa asukkaitaan.

Lehmien lempipuuhaa on rapsututtaa itseään :)

Tässäkin yksi portti jostain jonnekin...

Väenpaljoutta, suurin osa uteliaita ja kateellisia, osa varmaan itsekin tulevia rakentajia.

The Robot

Ja tarjolla oli kahvia, pullaa, pipareita, makkaraa, jugurtteja ja mehua! Parasta antia oli kuitenkin tavata" kollegoita" ja jutella. Paikalla oli tietysti myös pakolliset myyntimiehet ja neuvojat.

Tankki 9700 litraa

Parin viikon päästä navetta täyttyy lehmistä ja maitoa alkaa virrata robotin kautta tankkiin ja maailmalle. Tämä navetta sijaitsee siis Heinävedellä, ja oli meidän tämän päivän kyläilykohde!

Kun vain uskaltaa aukoa ovia

"Kun sä löydät länsituulen
Tuo se mulle
Tuo se mulle
Pienen hetken tai ikuisuuden
Tuo se mulle

Kun sä löydät sateenkaaren
Tuo se mulle
Tuo se mulle
Meren helmen tai sadun saaren
Tuo se mulle"

(Tuo se mulle, Johanna Kurkela)

Eilen oli niin kaunis ja aurinkoinen päivä, tänään taas pimeä tihkusateinen. Eilen 

illalla taivas oli niin tähtikirkas, kuulas. En meinannut malttaa mennä nukkumaan,

kun taivaalla näkyi revontulia, jotka loimusivat korkealle. Pitkään aikaan en ole 

nähnyt sellaisia meilläpäin.

Miehen selkä on onneksi kääntynyt parempaan päin ja pahojen ensimmäisten päivien 

jälkeen asettunut ja rauhoittunut. Särkylääkkeet auttavat, vaikka eihän se ole

kovin järkevää itseään rasittaakaan. Lääkäriin hän ei kuitenkaan tähän hätään 

halunnut lähteä. 

Olen muuten ihan rakastunut sellaiseen tv-sarjaan kuin Downton Abbey. Se tulee 

tiistai-iltaisin ykköseltä. Se kertoo erään kartanon väestä Englannista ja vuosi on

1920. En jaksaisi odottaa seuraavaa jaksoa! Siinä on romantiikkaa, mutta myös

juonitteluja, yläluokkaa ja palvelusväkeä. Kun Lady Maryn ja Matthewn häät olivat 

tuossa ensimmäisessä jaksossa (kolmas kausi), itkin vuolaasti... Ihana sarja, kun se

vaikuttaa niin vahvasti tunteisiin!