Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin

Tänään kävin kampaajalla ja hiukseni saivat taas eloa uuden värin muodossa. Kyllä on mukava kohta lomailla. Vielä kun löytäisi kaikkia tarvittavia vaatteita, joko omasta kaapista tai kaupasta. Pitäisi jaksaa sovitella ja suunnitella... Ja koko ajan tuntuu olevan ohjelmaa jos jonkinlaista, ei pysty keskittymään.
Mutta mutta. Viime kirjoituksesta jäi vielä puuttumaan pari tapahtumaa, jotka ovat mainitsemisen arvoisia. Kävimme miehen kanssa teatterissa pitkästä aikaa. Esitys oli "Tähdet tähdet" ja paikka oli Varkauden teatteri. Oli kyllä hyvä, varsinkin ne laulut olivat mahtavia. Petri Hervanto esitti Rauli Badding Somerjokea ja oli minusta tässä roolissa parhaimmillaan, sillä olen nähnyt häntä muissakin rooleissa ja voin verrata. Hän lauloi upeasti ja eläytyi roolihenkilöönsä hyvin. Muitakin hyviä roolisuorituksia näytelmässä oli. Tarina vain oli jotensakin melankolinen ja loppua kohti surullinen. En tiedä, oliko Baddingin elämä sellaista. Tämä oli eräs versio siitä. Hain sen jälkeen Spotifysta Rauli Baddingin kappaleita ja olen niitä sitten kuunnellut. "Kauas pilvet karkaavat (niin minäkin)" on kaikista paras!
Olimme myös kutsuttuina naapurin emännän 50-vuotisjuhlissa. Otin siellä kuvia, joista olen tässä väsäillyt valokuvakirjan.. Se saapui tänään ja nyt pitäisi jonain päivänä viedä se naapuriin.. Juhlat pidettiin Tyyskänhovissa ja jatkot sankarittaren kotona. Meidän piti vain harmillisesti käydä välillä lypsyllä, ja se latisti oman tunnelmani, joten en mennyt myöhemmin jatkoille enää. En jaksanut laittautua uudelleen. Mies kyllä hoiti edustustehtävän molempien puolesta :)

Pääsiäiskuva, joka jäi pääsiäisenä laittamatta blogiin..

Huhuu huhtikuu

Mitä enemmän tapahtuu, sitä vähemmän näköjään on kirjoitettavaa... Tai sitten se on sekä että, liian vähän tai liian paljon vain lamaannuttaa. Viime jutun jälkeen olimme miehen ja tyttären kanssa Helsingissä talvilomalla. Kävimme Kuva&Kamera -messuilla ja sieltä ostin käytettynä ihanan uuden objektiivin Canon EF 24-105/f4L. Se oli tavallaan heräteostos, mutta olin kyllä pitkään ajatellut tuon hankkimista. Se mitä olisin halunnut, ei taaskaan lähtenyt mukaan, eli uusi kamera Canon EOS 6D... Mutta mutta, tytär osti itselleen Canonin 60D:n ja minä sain "perintönä" (tai ostin) tyttären entisen kameran. Minäkin sain siis päivitettyä kamerakalustoni vähän uudempaan ja nyt saan kuvata Canon EOS 550D:llä! :) Olen siitä iloinen ja työnsin tuon haaveeni täyden kennokoon kamerasta myöhempään ajankohtaan. Messuilla oli hyviä luentoja ja niin paljon kaikkia mielenkiintoisia osastoja, että koko päivä meni siellä eikä ehditty ollenkaan katsomaan liikunta-tai hevospuolen messuja.

Lomalla kävimme myös kyläilemässä mieheni siskonpojan ja hänen vaimonsa luona Myllypurossa. Saimme hyvää ruokaa ja meidät hurmasi kaksi pientä maine coon -rotuista kissapoikaa! Oli kyllä mukava ilta. Katsottiin kuvia pariskunnan häistä Las Vegasissa, kyllä oli hyviä kuvia. Käytiin toisena päivänä vanhimman pojan ja hänen vaimonsa luona Vallilassa, siellä tavattiin myös pojan appivanhemmat. Tarjoilua oli taas runsaasti ja ne olivat herkullisia :) Yhtenä iltana ehdittiin vielä siskontytön 20-vuotisjuhliin Espooseen. Taas oli herkkuja pöytä notkollaan. Nostettiin maljat ja siskoni piti koskettavan puheen tyttärelleen, joka nyt oli muuttanut pois kotoa Pohjanmaalle. Miksi lasten kotoalähtö tuntuu surulliselta, vaikka se onkin hyvä asia? Vanhan loppu ja uuden alku, muutokset tuntuvat aina ravistavilta, vaikka ne johtavat oikeaan suuntaan.

Pääsiäinen on juuri mennyt, siskoni oli poikansa kanssa meillä. Kävimme hiihtämässä ja se oli yllättävän hauskaa. Tästä menevät ladut ihan vierestä, olihan niitä kiva käydä kokeilemassa. Ensimmäisellä kerralla kaaduttiin monta kertaa, mutta sitten tasapaino löytyi ja muina kertoina hiihdeltiin jo ihan hienosti :) 
Tällä hetkellä odottelen jo kuumeisena lomareissuamme. Lomittajaprobleemat vähän laimentavat odotuksen intoa, mutta toivottavasti kaikki sujuu sitten hyvin. En haluaisi loman aikana mietiskellä yhtään kotiasioita. Kyllä meillä on lomittajat tiedossa, mutta loman aikana he vaihtuvat emmekä ole itse paikalla neuvomassa. Noh, mutta uskoisin että kaikki sujuu ja lomittajat ovat ammattilaisia :)

Hauskanpitoa siskontytön juhlissa :) Tässä siskojeni jalkoja ja kenkien kokeilua, en tiedä mikä jalka on kenenkin..

Neljä viimeisisntä kuvaa on otettu uudella kameralla, mutta eivät ole ihan tuoreita nämäkään, ovat maaliskuun puolenvälin tienoilta. Tällä hetkellä aurinko paistaa, ulkona on +5 astetta lämmintä ja lumet sulavat pikkuhiljaa. Pihatiet ovat jo osin avoinna, kevään tuloa ei siis voi estää! :)

Sydämellistä päivää

Tänään shoppailtiin tyttären kanssa ja käytiin myös kahvittelemassa kera sydänmunkin :) Oli mukavaa ja aurinko paistoi. Saattelin tyttären junalle, hän lähti hummailemaan Helsinkiin. On talviloma koulusta.
Hain myös Zalandolta tilatut mekkoset Siwasta, pari uutta kevyttä hulmaketta etelän reissuihin ja kesään.

Mitä tummempi taivas sitä kirkkaammat tähdet

Yksi ihana asia maalla asumisessa on tähtitaivas. Kaupungissa se ei ole koskaan niin huikaisevan ääretön kuin täällä kaukana katuvaloista. Eilen illalla taas taivas oli tumma ja kirkas, tähdet loistivat kirkkaina pisteinä ja kaiken kruunasi revontulet. Niitä ei ole tänä talvena näkynyt, koska on ollut niin pilvisiä päiviä ja öitä. Muistan pienenä, miten katsoin taivasta ja ajattelin avaruuden äärettömyyttä ja päätäni alkoi pyörryttää. Mihin avaruus päättyy, mitä merkitsee ääretön, miten mikään voi vain jatkua jonnekin aina uusiin avaruuksiin, mitä siellä on? Onkin aika jännittävää, että vanhin poikani on valmistumassa maisteriksi juuri avaruusfysiikasta. Hänellä on tuo uteliaisuus ja kiehtomus äärettömyyteen vietynä vain paljon pidemmälle ja tieteelliseen ymmärtämiseen. Hänkin rakastaa tätä kotipaikan tähtitaivasta!
Tässä vielä pari kuvaa kotipihan tunnelmista eilen, kun aurinko paistoi niin kirkkaasti ja pakkanen alkoi kiristyä.

Mikä ihana valo

 Kyllä mieli kirkastui tänään, kun aurinko alkoi paistaa ja lämmittää. Vesi tippui räystäistä ja ilma tuoksui hetkellisesti keväältä. Miten niin pienikin valonsäde muuttaa maailmaa! Tässä on ollut liikaa pitkiä harmaita viikkoja,  samaa tasaista harmaata. Viikonloppukin oli mainio. Poika ajeli Espoosta moikkaamaan meitä vanhempia ( ja kasailemaan tavaroitaan tulevaa muuttoaan varten, joka on lähiaikoina) ja tytärkin oli ilahduttamassa meitä. Tämän viikon lopulla helmikuu vaihtuu maaliskuuhun ja se tarkoittaa virallisesti kevättä! Ilonaiheita alkaa olla ihan läjäpäin, kunhan vielä näistä kriiseilyistä pääsisi yli. kijoituskriisi, valokuvauskriisi, hiuskriisi, liikuntakriisi ym ym....

Liike

Matka

Aina
tilaisuuden tullen menen
niin etten palaa enää takaisin tähän
ja kaikki hetkeni
joka ainoan
olen
aina

(Teemu Forss)

Kaikenlaisia puheenaiheita menneellä viikolla, isoimpana hevosenlihakohu. Valmisruoissa on paljastunut  olevan hevosenlihaa, vaikka tuoteselosteen mukaan niissä pitäisi olla vain naudanlihaa. Ilmeisesti koko juttu räjähtää pikkuhiljaa auki ja paljastuu pahoja puutteita tuoteselosteiden luotettavuudesta. Itse hevosenliha ei ole vaarallista eikä siitä olekaan kyse, vaan siitä että isot elintarvikeyhtiöt ujuttavat tuotteisiin sellaisia ainesosia, joita kuluttajat eivät välttämättä halua, mutta tietämättöminä käyttävät niitä. Ehkä monet alkavat taas suosia ruokien valmistamista itse, niin että tietävät varmasti ruoan ainesosat. Luottamuspula on varma juttu, tuoteselosteet eivät olekaan uskottavia. Mutta aika hölmöläisen touhulta kuulostaa se, että hevosenlihatuotteet vedetään pois kaupoista ja heitetään roskiin?... Samaan aikaan jossain päin maailmaa ruokaa ei ole riittävästi ihmisille, mutta täällä on varaa ongelmoida vaikka näin. Pieni ihminen ihmettelee.

Otsikon mukaista liikettä ei tällä viikolla ole paljon tapahtunut... Kävin kampaajalla, muuten olen ollut kotosalla. Toivottavasti aktivoidun taas lähiaikoina. Ainakin mielenpiristystä saan siitä, että tytär sekä nuorin poika tulevat käymään kotona.

Kuvassa minä pienenä isäni kuvaamana, auto on Citroën ja vuosi 1963.

Näkökulma täältä eli wanhojen tanssia

Sarjassamme outoja otsikoita... Näkökulma sitäpaitsi on sanana ihan posketon :D 

Tyttären wanhojen tanssit olivat viime perjantaina. Päivä sujui oikein hyvin, sillä meillä oli lomaa, ja ehdittiin tapahtumaan ajoissa. Eli siis tanssit olivat Kuopiossa Ylä-Pyörön koululla klo 16. Meitä oli matkassa minä, mieheni, anoppi, sekä minun äitini ja isäni. Onneksi olimme hyvissä ajoin paikalla, koskapa ihmisiä virtasi paikalle lopulta niin paljon, että istumapaikat ja kaikki seisomapaikatkin melkein olivat täynnä. Tytär näytti niin säteilevältä ja kauniilta upeassa mekossaan! Kampaus oli tehty ammattikoululla, mutta ei hävennyt ammattilaisten työlle, ihan upeat olivat hiuksetkin! Tanssit menivät hyvin, näimme paljon kauniita pukuja ja nuoria iloisia ihmisiä. Yritin ottaa kuvia paljon, mutta harmittavasti "muotokuvat" eivät onnistuneet... Isäni kuvasi tanssit videolle ja niitä katsoessa palaa tunnelma varmasti mieleen. Itsehän en ole koskaan vanhojen tansseja tanssinut, koska kävin loppuajan iltalukiota, siellä ei sitten ollut näitä wanhoja tai penkkareita. Sinänsä harmi, koska homma näyttää ulospäin tosi hauskalta ja unohtumattomalta. Nuoret saavat ihania muistoja kouluajoistaan!

Tänään on hassun koiramme Mellin syntymäpäivä. Se täyttää jo kuusi vuotta! Olen vähän suunnitellut, että se voisi vaikka saada pentuja tänä keväänä. Sillä ei ole vielä ollut juoksua, joten se voisi olla mahdollista. Pitäisi tosissaan miettiä sulhasehdokkaita, ja varata aika silmätarkastukseen. Kyllä pennut olisivat taas niin ihania! Laitan tähän vielä kuvan Mellistä tänään, se ei oikein suostunut poseeraamaan kunnolla, joten se nyt sitten tuijottaa vähän  luihuna kameraa.. Toinen kuva olkoon äitini ottama kuva meistä, eli minusta, miehestä ja tyttärestä viime perjantaina :)