Mistä tunnet sä ystävän

Nasu tuli Puhin vierelle.
"Puh?" kuiskasi hän.
"No mitä?"
"Ei mitään", sanoi Nasu ja
otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain, että olet siinä, Ystäväni."

 Hyvää ystävänpäivää tänään kaikille ystävilleni! Ystävyys on tärkeä asia jokaiselle. Sen määrittäminen on mahdotonta, koska jokainen ihmissuhde on uniikki ja omanlaisensa, ystävyyttäkin on monenlaista. Arvostan sitä, että kukaan ei ole ihan samanlainen kuin toinen. Ystävä voi olla täysin vastakohta itselle, mutta juuri siksi sellainen täydentävä ja tasapainottava. Minun parhaita ystäviäni ovat oma mieheni, äitini ja sisareni sekä tyttäreni. Ja on minulla paras ystävä, sellainen joka ei ole sukulainen, vaan on tuntenut minut lapsuudesta asti ja siksi niin läheinen kuin sisko. Ystävyys on sitä, että vaikka ei näe pitkään aikaan, voi seuraavalla kerralla tavatessaan kuin jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin, vaikka välissä olisi vuosia. Ystäviä ei pitäisi oikeastaan laittaa mihinkään järjestykseen, toiset ovat läheisempiä kuin toiset, mutta kaikki ihmissuhteet ovat tärkeitä. Ystävä on sellainen, joka hyväksyy sinut sinuna eikä tahdo sinulle pahaa, joka on siinä kun tarvitset häntä eikä hän käytä sinua hyväkseen. Ja olen ihan nöyränä siitä, jos joku pitää minusta. Olenhan tällainen erakko enkä osaa pitää yhteyttä ystäviini vaikka haluaisin. Että siitä huolimatta minulla on ystäviä. Kiitos.

Tämän päivän teemakuvauksen aiheena on lasi. Tässä lajitelma lasikuvia. Lasi on siitä jännä materiaali, että se heijastaa ympärillä olevia värejä ja valoja, kuvista voi saada monenlaisia variaatioita näitä ympäristötekijöitä muuttamalla. Tätä teemaa jatkan joskus vielä, nyt tuli tällaisia.

"Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois "


(Ystävän laulu, Arja Saijonmaa)

Ollos huoleton, poikas valveil' on

"Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa:

sinuun koskea ei väkivalta saa!

Sua suojelemme, verin varjelemme.

Ollos huoleton, poikas valveil' on!

Sua suojelemme, verin varjelemme.

Ollos huoleton, poikas valveil' on!"

 

(Valalaulu)

 

Hieno viikonloppu takana. Pääsimme seuraamaan poikien sotilasvaloja Kajaanissa ja Kuopiossa. Kajaaniin lähdimme ajelemaan jo kuuden jälkeen aamulla. Oli hyvin kylmä, matkan varrella oli jopa -31 C, mutta onneksi perillä oli "vain" -18 C. Toinen poikamme vannoi juhlallisen sotilasvakuutuksen ja se tapahtui onneksi sisätiloissa, joten ei tarvinnut palella. Se oli koruton tapahtuma, mutta ihan koskettava kuitenkin. Poikamme ylennettiin tykkimieheksi. Tämän jälkeen lähdimme paraatikentälle seuraamaan sotilasvalaa. Ihmisiä oli runsain mitoin paikalla eikä siellä oikein nähnyt mitään, olisi pitänyt änkeytyä eturiviin... mutta seurailin tapahtumaa vähän ylempänä. Poikamme oli sitten kuitenkin mukana ohimarssissa. Sotilaita oli yli tuhat, joten ohimarssi tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Oli todella kylmä, paikalla kävi mukava viima niin että kasvot ja sormet meinasivat jäätyä. Mutta oli hienoa! Näimme poikamme tuvan ja hän esitteli meille myös kaappinsa. Söimme hernekeittoa ja näkkileipää ja joimme mehua. Kotimatka oli taas pitkä ja seitsemän maissa saavuimme takaisin. 

 

Lauantaina oli sitten valatilaisuus Kuopiossa. Se oli vähän juhlavampi tilaisuus, koska tasan 50v sitten varuskunta aloitti siirtonsa Kuopiosta Kajaaniin. Tapahtuma pidettiin Kuopio-hallissa. Tällä kertaa valan vannojia oli noin 370, mikä oli paljon vähemmän kuin Kajaanissa. Halliin olisi kyllä mahtunut enemmänkin sotilaita :)  Nuorin poika vannoi tällä kertaa sotilasvalan ja ylennettiin jääkäriksi. Ohimarssi tapahtui Puistokadulla ja väkeä oli paljon seuraamassa sitä. Kun kävelimme paikalle, joku nainen tuli vastaan ja alkoi kysellä että tuleeko siellä ajoneuvoja.. siis jotain panssareita varmaan, ja sitten se kysyi että onko tämä joku mielenosoitus Puolustusvoimien supistuksia vastaan :D Mieheni vastasi siihen, että no ei kun tämä on sotilasvalatilaisuus! Mutta kyllä meitä nauratti :D Marssin jälkeen hallilla saimme taas syödä hernekeittoa ja näkkileipää. Ihan hyvää oli. Ja sitten oli molemmat pojat sotilasasuissaan siinä ja minä äitinä olin pakahtua ylpeydestä, he näyttivät niin komeilta ja upeilta kaikin puolin! Vaikka en olekaan mitenkään militaristinen ja olen sotaa vastaan, on tällaisissa hetkissä kuitenkin jotain sykähdyttävää. Pojat ovat valmiina jne ja ovat valansa vannoneet, mutta toivotaan kuitenkin että sitä sotaa ei koskaan tule, johon he voisivat joutua.

 

Elomme mustat hevoset

"Näin mustia hevosia vapaina
se oli vihje siitä että
elämä on arvaamatonta

Ainaiset yllätykset
erot ja kohtaamiset
elomme mustat hevoset

Olen valinnut sinut
tule viereeni
tule viereeni
nukkumaan

Olen valinnut sinut
tule viereeni
en päästä meitä
hukkumaan"

(Mustat hevoset, Herra Ylppö & Ihmiset)

Se on taas täydenkuun aika. Eilen se oli täysimmillään, mutta tänään oli tällainen komea kuutamo ja yritin jopa kuvata sitä. Pimeässä oli vaikeaa nähdä kameran säätöjä, käytin pientä taskulamppua apuna... Ja sitten se kun sormet jäätyivät tunnottomiksi, liian kova pakkanen, noin -19 Celsiusta. Tulipahan kokeiltua ja alla oleva kuva oli sitten paras otos.
Haluaisin läheisilleni, kaikille, vain hyvää. Siksi meinaan itsekin murentua, kun on vaikeaa kestää toisten murheita. Yritän keskittyä omiin juttuihini, kivoihin harrastuksiin ja työhön, riittävään nukkumiseen ym. Mutta ajatukset, ne kulkevat omia teitään heti kun niitä ei varsin hallitse. Miksi kaikki ei mene mieleisesti. Miksi kaikilla ei voi mennä hyvin ja onni pysyä paikallaan, miksi elämässä on noita mustia hevosia niin paljon? Pahinta on varmaankin, kun ei voi auttaa, ei voi sanoa yhtään lohdutuksen sanaa, ei voi mitenkään vaikuttaa. "Hei olimmeko me roihuava palo vai järven jäälle rakennettu talo?" Hyvät kappaleet, sattuvat sanoitukset, ne voivat joskus lohduttaa ja osua aika oikeaan. Ne antavat usein äänen tunteille, joille ei itse osaa antaa nimeä. Vain omaa elämää voi katsoa sisältäpäin, muiden elämää katsoo ulkopuolisena ja ei voi muuta tehdä kuin toivoa parasta. Tai jos jotain pahaa jollekin tapahtuu, sitten voi toivoa, että siitä toipuu ja jaksaa taas jatkaa elämäänsä. "Olen valinnut sinut, tule viereeni nukkumaan".

Kohotin maljan, sen sulle juon

"Enkelit lentää sun uniin
Ja tekee sinusta kauniin
Enkelit lentää sun uniin
Ja tekee sinusta kauniin
Sanaton sielu siivissä voimaa
Mikä on turhaa se pakenee
Syliini jää! Aamu on jossain;
Kohotin maljan, sen sulle juon"

(Enkelit lentää sun uniin, Mikko Kuustonen)


Päivän uutinen: Sauli Niinistöstä tulee Suomen 12. presidentti! Niin siinä kävi sitten eli äänet jakaantuivat sillä tavalla, että Pekka Haavisto sai 37,4% ja Sauli Niinistö 62,6% äänistä. Eli kuten Savon Sanomat otsikoi etusivullaan: murskaava voitto. Uutiset ovatkin olleet tätä asiaa täynnä, radiossa ja televisiossa. Onneksi pahin häly tästä nyt tasaantuu ja pikkuhiljaa palaillaan normaaliin päivärytmiin. Maaliskuun alussa presidentti sitten vasta oikeasti vaihtuu.
Olen saanut jo siskojakin mukaan postcrossingiin! Olen siitä niin iloinen. Ja siitä, että olen löytänyt uuden harrastuksen, joka on monin tavoin iloa tuottava ja hyödyllinenkin kielitaidon kohentumisen (toivottavan sellaisen) takia. Olen lähettänyt ja saanut nelisenkymmentä korttia. Viimeisimmät kortit olen lähettänyt Saksaan, Hong Kongiin, Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan. Tänään tuli kortit Sveitsistä ja Alankomaista. Mutta tänään sain myös kortin siskolta. Se on tuossa alla, nuo kaksi ihanaista balettitanssijatarta. Aivan lumoava kuva, siksi laitoin sen tänne kaikkien iloksi.

Tänään sain tällaisen kortin Sveitsistä :) Kuva on Zurichista (tähän olisi tarvittu saksalainen y)

 

Hetken elämää tähtipölyä

"Kirkko ja kesälauantai
Kaksi sormuksensa sai
Riisiin sekoittuu tähtipölyä

Nainen kulkee yksinään
Kantaa miestä sylissään
On uurnan kannen alla tähtipölyä.

Äiti ottaa rinnoilleen
Lapsen vastasyntyneen
Silmissään on vielä tähtipölyä.

Hetken elämää kaikki kellot soittaa
Hetken elämää kaikki kunnioittaa
Hetken elämää tähtipölyä..."

(Tähtipölyä, Samuli Edelmann)


Mikäs tässä, viikonloppu alkaa olla ohitse. Vielä on jäljellä tämä jännittävä ilta, presidentinvaalien grande finale eli muutaman tunnin päästä tiedetään Suomen tulevan presidentin nimi...  Tänään on myös Runeberginpäivä. Leivoin torttuja niinkuin yleensä teen joka vuosi. Tällä kertaa ne eivät taas onnistuneet kovin hyvin, vaihdan aina ohjetta ja ei ollut niin hyvä nyt. Mutta maku oli hyvä, ei siinä mitään. Ulkonäkö oli sen verran epäedustava, että päätin olla laittamatta kuvaa niistä esille.
Kovat pakkaset kuulemma ovat hellittämässä. Ensi viikolla on jo leudompaa. Kyllä kuulostaa hyvältä :)
Tämän päivän jutut ovat tässä. Mieliala - vähän alakuloinen - mietiskelevä - yritän tästä piristäytyä ja siksi on parasta olla kirjoittelematta enempää. Nyt mennään saunaan ja sen jälkeen telkkarin ääreen kuulostelemaan vaalituloksia :)

Sun kanssas katson maailmaa

"Sun kanssas katson maailmaa

Ja samaa unta nään

Kuin hullu huudan rakkauteni perään!

Sun kainaloosi käperryn

Ja jos sallit yöksi jään

Ja kun aamu on, en tiedä missä herään."

(Viidestoista yö, Juice Leskinen)

Perjantai-ilta, on käyty saunassa ja katsottu Salatut elämät ja Voice of Finland. Nuorin poika tuli

taas lomille, flunssaisena ja vilustuneena . Olivat olleet leirillä eli teltassa pari yötä (huom. 

pakkaset!) ja sen lisäksi olivat hiihtäneet tuntitolkulla... Siis pakkasta oli noin -30 C. Just just, hyvä 

Suomen Armeija! Joku poikaparka oli palelluttanut sormensa pahasti. Noh, viikon päästä on 

valatilaisuudet molemmilla pojilla.

Edelliseen kirjoitukseeni tuli kommentti. Se vaatii nyt vähän vastausta. Tai onko siihen vastausta,

en tiedä. Mutta vastakommentointia ainakin. Rakkaudesta. Sehän ei ole mikään vakiotila,

että koko ajan voisi kukaan olla autuaan onnellinen ja tyytyväinen. Siispä täydellinen rakkauden

olotila ei voi kestää jatkuvasti. Jokaisella on hyviä ja huonoja päiviä. Mutta jos pohjalla on

tuollainen rakkauden ihannekuva ja tahtotila on vahva, selviää vaikeammistakin paikoista.

Eikä se ole helppoa, en luulekaan niin. Joidenkin kohdalla voi olla mahdotonta jatkaa. Puhuin

vain rakkaudesta yleensä, pyrkimyksestä tai ihanteesta. Tai ylipäätään sen sanan selityksestä.

Silti raapaisin vain pintaa, kirjoitin kliseitä ja lopputulos oli turhan paatoksellinen. Kuulen jo heti

korvissani erään siskoni äänen. Kyllä kyllä, haluaisin osata esittää asian paremmin, haluaisin osata

kirjoittaa paremmin. Tiedän että taas puuttui se "roso", jota uskottava teksti olisi kaivannut.

Olikohan tämä nyt vastaus kommenttiin vai ihan uusi juttu, johon joku voi taas kommentoida?

Alla on vähän leikittelyä, iPhonella otettu kuva jota on kuvakäsitelty.  

Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi

"jos sä tahdot niin, et enää koskaan ole levoton.
jos sä tahdot niin, kaikki minun myöskin sinun on.
jos sä tahdot niin, otan sinun uskontosi.
jos sä tahdot niin, on mulle valheesikin tosi.
jos sä tahdot niin, muutan kirjoille andorraan, jos vielä siellä sut nähdä saan.
sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin ja ilman sinua, no niin.
ilman sinua olen puolitiessä helvettiin."

(Jos sä tahdot niin, Hector)

Joskus kauan sitten jo ajattelin, että tämä Hectorin biisi "Jos sä tahdot niin" on kaunein rakkauslaulu kaikista. Se on kaunein rakkaudentunnustus ja kertoo täydellisen epäitsekkäästä rakkaudesta toiseen ihmiseen. Eikö rakkaus olekin aina epäitsekästä? Luvata toiselle tehdä ihan mitä vain, jos hän kerran tahtoo, muuttaa vaikka maailman ääriin, vaihtaa uskontoa, uskoa kaiken mitä hän sanoo. Mutta eikö oikeaan rakkauteen sisälly myös tietty määrä itsekkyyttä? Ettei unohda itseänsä toisen takia. Ja mikä rakkaus vaatisi toiselta mahdottomia? Oikea rakkaus on varmaankin tasa-arvoinen, toisen huomioon ottava ja juuri sellainen aidosti välittävä. Että on valmis antamaan periksi, valmis myöntämään virheensä ja valmis hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on ja odottaa toisen tekevän samoin. Sellainen rakkaus ei voi kuolla. Eihän? Älä tee toiselle sitä mitä et toivoisi itsellesi tehtävän.
------
Kyllä pitää olla kylmä :(  Tänään vielä tuuli purevoittaa pakkasta, niin että kasvot jäätyvät vaikka muuten olisi pukeutunut lämpimästi. Oli sitten hyvä päivä sulattaa pakastin, tällä kertaa se aktiivisimmin käytössä oleva pakastin. Kaikkea jännittävää sieltä taas löytyikin... ja tilaa tuli lisää. Sopii piilottamaan sinne uusia juttuja :D Huomenna voisi ehkä sulattaa kaappipakastimen, jos en sitten lähde käymään kaupungilla. Kaikenlaista tekemistä riittäisi, mutta jotenkin sitä keskittyy vain pitelemään pakkasta eli pysymään lämpimänä sisätiloissa hiljaa paikoillaan mieluimmin. Talvi tekee passiiviseksi.

Uusia postimerkkejä :)

http://lyricstranslate.com