"Täällä Pohjantähden alla
korkeimmalla kukkulalla
katson kauas kaukaisuuteen
tulet uniin uudestaan.
Täällä Pohjantähden alla
taivas täyttyy purppuralla
siitä suojakseni peiton
minä itselleni saan.
Ja alla Pohjantähden
minä tulen
minä lähden
ja vain Pohjantähden nähden
itken vuokses kyyneleen." (Täällä Pohjantähden alla, Petri Laaksonen)
Viime lauantaina olivat sitten ne Mummun hautajaiset. Siunaustilaisuus oli Malmin isossa kappelissa. Siellä kuultiin hienot laulut "Täällä Pohjantähden alla" ja "Niin kaunis on maa". Komeaääninen laulaja sai tunteet pintaan, laulut koskettivat ja ravistelivat. Kukkien lasku arkulle oli raskasta. Muistotilaisuus oli Memori-salissa. Paikalla oli nelisenkymmentä vierasta. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja intiimi, siellä koki aidosti yhteenkuuluvaisuuden ja yhteisen surun, siitä että jäljellä ovat vain muistot. Yksi aikakausi on päättynyt, isovanhempien elämä oli merkityksellistä ja heistä on paljon muistoja. Paikalla oli lähinnä sukulaisia. Nuorimmalla polvella ei välttämättä ole paljonkaan muistikuvia Mummusta ja Papasta, mutta hekin saivat kokea lempeiden muistojen yhdistävän koko hautajaisseurueen. Kaikki sisarukseni olivat paikalla, oli ihanaa tavata kaikkia. Jokaisella meistä on vähän erilaiset muistot menneistä. Sellaista elämä on, se koostuu menneestä ja nykyhetkestä, tulevan odotuksesta. On hyvä hiljentyä niiden edessä aika ajoin.
korkeimmalla kukkulalla
katson kauas kaukaisuuteen
tulet uniin uudestaan.
Täällä Pohjantähden alla
taivas täyttyy purppuralla
siitä suojakseni peiton
minä itselleni saan.
Ja alla Pohjantähden
minä tulen
minä lähden
ja vain Pohjantähden nähden
itken vuokses kyyneleen." (Täällä Pohjantähden alla, Petri Laaksonen)
Viime lauantaina olivat sitten ne Mummun hautajaiset. Siunaustilaisuus oli Malmin isossa kappelissa. Siellä kuultiin hienot laulut "Täällä Pohjantähden alla" ja "Niin kaunis on maa". Komeaääninen laulaja sai tunteet pintaan, laulut koskettivat ja ravistelivat. Kukkien lasku arkulle oli raskasta. Muistotilaisuus oli Memori-salissa. Paikalla oli nelisenkymmentä vierasta. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja intiimi, siellä koki aidosti yhteenkuuluvaisuuden ja yhteisen surun, siitä että jäljellä ovat vain muistot. Yksi aikakausi on päättynyt, isovanhempien elämä oli merkityksellistä ja heistä on paljon muistoja. Paikalla oli lähinnä sukulaisia. Nuorimmalla polvella ei välttämättä ole paljonkaan muistikuvia Mummusta ja Papasta, mutta hekin saivat kokea lempeiden muistojen yhdistävän koko hautajaisseurueen. Kaikki sisarukseni olivat paikalla, oli ihanaa tavata kaikkia. Jokaisella meistä on vähän erilaiset muistot menneistä. Sellaista elämä on, se koostuu menneestä ja nykyhetkestä, tulevan odotuksesta. On hyvä hiljentyä niiden edessä aika ajoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti